Jahtietiikka

Onko metsästys eettistä? Riippuu tarkastelijan omista eettisistä näkemyksistä. Me metsästäjäthän pidämme touhuamme täysin eettisenä. Tosin osa meistä ei hyväksy ihan kaikkea. Ei – metsästävät kansalaiset näyttävät hyväksyvän metsästyksen nykyisin paremmin kuin aiemmin. Ehkä eettisyydellä on siinäkin merkityksensä.

Metsästys ei ole hienomekaniikkaa tai toimistotyötä, jossa kaikkeen voidaan varautua ja hommat tehdään uusiksi, jos ei kerralla mene putkeen. Jokainen joka on metsästänyt paljon tietää, että eettisyys on jahdin tiimellyksessä välillä koetuksella. Tätä varten on olemassa eettiset ohjeet ja hyvät metsästäjätavat. Niitä seuraamalla voi päästä kuiville. Uskon, että eettisyydestä keskustelu nousee taas pian pinnalle. Ja onkin totta, että etiikasta puhutaan aivan liian vähän.

Eettisyys ei tässä tapauksessa tarkoita mitään ihmeellistä ja käsittämätöntä tiedettä. Se on konkreettista tekemistä ja tekemättä jättämistä. Muiden metsästäjien ja metsästyskoirien kohtelu sekä riistan kunnioitus. Niistä on hyvä aloittaa. Kas kummaa. Kun tarkastelee ympäristöään, huomaa pian, että eettisyydestä keskustelulle on tilausta.

 

Panu Hiidenmies

JOUSIJOOGA – syksyn trendilaji

Majavapassissa näkymättömien pikkupirujen syötävänä ihminen oivaltaa asioita. Kuten
tämänkin, että joogaahan passissa könnäämisen täytyy olla. Hemmetti! Minähän olenkin
syvällinen pohdiskelija ja tavoittelen henkistä autuuden tilaa!
Joogaa tunnetusti harrastetaan monella tapaa ja eri syistä. Se on kehollista terapiaa ja
rentoutumista ja siinä nähdään maagisuskonnollisia merkityksiä. Intiassa se on tietenkin
tärkeä osa kansanperinnettä. Joillekin jooga on fyysisesti rankkaa vääntämistä, toisille
eettinen elämäntapavalinta, hengellinen kokemusmaailma. Yhteistä kaikille on se, että
joogassa pyritään saavuttamaan hengellinen rauhan tila. Kaikki tuo sopii metsästykseen.
Joogaa joka lähtöön
Modernin joogan muodoiksi tunnistetaan esimerkiksi hathajooga, sivanandajooga,
astangajooga, kundaliinijooga, sahajajooga. Muodikkaammilta kuulostavat nimikkeet
flowjooga, hotjooga ja yinjooga. Puhumattakaan äijäjoogasta, SUP-joogasta tai äitiysjoogasta.
Jousijoogaaja keskittyy olemaan paikallaan ja hiljaa, välittämättä ulkoisista ärsykkeistä kuten
perkeleellisistä pikkupirujen puremista. Tai ryömivistä hirviökärpäsistä. Näin jousijoogaaja
saavuttaa sisäisen rauhan tilan. Aistit toimivat selkeästi ja mieli asettuu seesteiseen jousiflow-
tilaan. Hän kokee yhtenäisyyden ja autuuden tunteen samalla havainnoiden tarkasti
ympäristön liikkeet.
Toimintaa tulee jos tulee…
Visualisaatioharjoituksella hän toistaa satoja kertoja mielessään saaliin saapumisen ampuma-
alueelle, ja suorittaa mielessään harjoituksen toiminnallisen osuuden. Jousijoogan
toiminnallinen taso saavutetaan mikäli saaliseläin saapuu paikalle. Tämä edellyttää kosmisten
voimien suotuisaa myötävaikutusta eikä se todellakaan toteudu joka harjoituskerralla.
Jos kotona joku on sitä mieltä, että vietät passissa liika aikaa, hänelle voi lausua kuuluisan
joogapäällikön ikiviisauden:
“Ei jooga vie aikaa. Se antaa aikaa.” -Ganga White, yogi
Joogalla on joidenkin tutkimusten mukaan ollut positiivisia vaikutuksia esimerkiksi ADHD:n,
selkävaivojen, suolistovaivojen ja masennuksen oireisiin. Bingo, kaikkia löytyy pikkuisen.
Siispä jousijoogaamaan enenevässä määrin suuntaamme! Ehkäpä toiminnallinen osuus
toteutuu jo seuraavassa harjoituksessa….

 

Olli Kangas

Hyvä lintuvuosi tulossa – muistetaan nauttia

“Ei oo lintuja, minä olen ajellut koko kesän ja yhtään lintuja en ole nähnyt”. Tämä jokavuotinen virsi tuntuu olevan tuttua useiden metsästysseurojen kokouksissa.

Tottahan se on monta vuotta ollut, että lintukannat ovat heikot. Tämänvuotinen kannan kasvu kuitenkin kertonee siitä, että sitä siementä on metsissä ollut. Se ei ole vain löytynyt autosta.

Tänä syksynä olen kouluttanut maltillisesti nuorta koiraa ja joko minulla on aivan saakelin hyvä linnun löytäjä jo puolivuotiaana tai sitten niitä lintuja on. Jätetään tämä vastaus lukijan päätettäväksi.

 

Jahtikuksan instagrammissa toteutettuun kyselyyn vastasi noin kaksi sataa. Mitään tieteellistä pohjaa kyselyllä ei ole. Musta tuntuu -kysely antaa kuitenkin osviittaa metsästäjien mielipiteestä.

 

Kanalintuja ei ajeta sukupuuttoon metsästämällä. Laitetaan ennemmin suomalainen yhteiskunta, metsätalous ja muut muuttujat syyksi. Metsästyksen vaikutus eri lähteiden mukaan on 10-15 %, yksinään kanahaukka pystyy tekemään isomman vahingon.

Mikä on sitten kanalintujen huippuvuosi, vanhempi sukupolvi muistanee vielä ne ajat, kun lintua oli pilvin pimein ja tuskinpa me siihen enää päästään. Ajat ja olot ovat muuttuneet.

Varsinkin teeripoikueet vaikuttavat onnistuneen hyvin Pohjois-Pohjanmaalla.

Muistetaan nauttia tästä vuodesta, kun lintuja on ja kohdistaa pyynti niihin nuoriin lintuihin, joiden selviytymisprosentti talven yli on heikko. Tuo se metsästykselle mielekkyyttä, kun aina välillä näkee linnun ja koira pääsee toteuttamaan itseään.

Väitän, että metsä on sellainen paikka, joka antaa sieltä ei oteta. Huonoina vuosina lintusaalis on luonnollisesti heikompi kuin hyvinä. Kaava on hyvin yksinkertainen; silloin kun lintuja on niin niitä löytyy, silloin kun niitä ei ole niin niitä ei niin löydy.

 

Hienoa on huomata, että vaikka me metsästäjät ollaan innoissamme aina rajoittamassa omia oikeuksiamme niin valtio antaa meille mahdollisuuden kokeilla pidempää linnustusaikaa. Käyköhän tässä nyt samallailla kuin alkoholilaki-uudistuksessa? Eli ei mitenkään.

 

Tanja Heikkonen