Himoittu trofee suoraan sydämen vasemmasta kammiosta DAS HERZKREUZ

”Sydänristin” olemassaolo oli todellinen uutinen. Olin itsekin ymmälläni, kun kuulin väitettävän
hirvieläinten sydämestä löytyvän luuta. Aika harvinaistahan on, että riistaeläimistä löydetään
jotain uutta, josta olisi trofeeksi. Suomessa pumput on perinteisesti paloiteltu siisteiksi siivuiksi
pannulle voin ja sipulin kera. Mikäli kovia osia on löytynyt, ne on viskottu koirille. Sydämen kanssa
kannattaa olla jatkossa tarkkana. Se saattaa sisältää himoitun trofeen.

Sydänristi löytyy, jos on löytyäkseen, sydämen yläosan vasemmasta kammiosta. Joku saattaa pitää
pienten luiden etsimistä sydämestä ajanhukkana. Keski – Euroopassa sydänristiä kuitenkin
arvostetaan suuresti.

Valkohäntäpeurasaalista arvostetaan suuresti. Jopa peuran hännästä tehdään
trofeita. Hännän yläpuolelle on kiinnitetty pieni luutunut kappale peuran sydämen
vasemmasta kammiosta. Kappaletta kutsutaan sydänristiksi.

Monelle jahtimiehelle on uutta että myös valkohäntäpeuralla saattaa olla sydänlihaksessa kovettunut
osa, niin sanottu sydänristi. Tsekkiläinen ystäväni kaatoi Suomessa jahdissa ollessaan komean
valkohäntäpeurapukin. Joillakin henkilöillähän on tämä taianomainen kyky onnistua jahdissa kuin
jahdissa ensi yrittämällä. Kun sitten vuotta myöhemmin tapasin kaverin, hän esitteli minulle
valkohännästä talteen ottamaansa ja huolella valmistettua häntätrofeeta. Kaadon jälkeen hän nylki
huolellisesti peuran hännän ja otti nahan mukaansa. ”Sydänrististä” hän ei vielä tuolloin maininnut
mitään. Hymyilin hieman hänen hännän nylkypuuhilleen. Häntätrofee oli kuitenkin mukavan
näköinen lisä hänen valtaisan trofee-esineistönsä joukossa.

 

Häntätrofee ja pieni luu
Häntä oli kiinnitetty erittäin huolellisesti tummanvihreään verkaan. Lämmitti mieltä kun ymmärsin
kuinka paljon hän peurasaalistaan arvosti. Hännän yläpuolella oli pieni pitkulainen luunkappale.
Katsoin kauempaa ja kysyin oliko peuran leuasta löytynyt myös grandelin. Ei toki, kyseessä oli
Herzkreuz eli vapaasti käännettynä ”sydänristi”. Taas alkoi hymyilyttämään. Ajattelin, että nyt
suomipoikaa viedään niin kuin litran mittaa. Epäilykseni kuitenkin osoitettiin seuraavan puolen
tunnin mittaisen esitelmän perusteella täysin aiheettomaksi. Eräiden hirvieläinten ja muidenkin
nisäkkäiden sydämestä nimittäin saattaa löytyä luutunutta ainesta, jota kutsutaan saksankielisissä
maissa nimellä ”Das Herzkreuz”. Oikein käsiteltynä ja jalometalliin kiinnitettynä se on erinomainen
riistamuisto saaliista.

Herzkreuz – tyypillinen sijainti hirvieläimen sydämessä.

Tyypillisimmin sydänristi saattaa löytyä iäkkäältä saksanhirveltä tai alppikauriilta, mutta myös
metsäkauriilla sitä esiintyy. Aikanaan sydänristillä on ollut merkittävä rooli ja usein se kiinnitettiin
kultaiseen taustaan tai lehdykkään. Sydänristiä kannettiin myös amulettina. Monet metsästäjät
tuovat Keski-Euroopassa trofeentekijälle nykyisin myös eläimen sydämen, josta sydänristi voidaan
irrottaa ammattilaisen toimesta oikein. Nyt tiedetään, että risti saattaa olla myös valkohäntäpeuralla.
Tässä muutama vinkki jahtimiehille sydänristin irrotukseen kotikonstein:
Sydänristi saattaa löytyä suurten hirvieläinten vasemmasta sydänkammiosta. Sydänristi on
eräänlainen kovettuma, jonka muoto ja sijainti hiukan vaihtelee. Usein se on muodoltaan ristin
muotoinen, josta nimityskin tulee. Sillä väitetään olevan sydämen toimintaa vakauttava funktio,
erityisesti kovan kuormituksen aikana. Sydän leikataan aorttakanavaa pitkin auki, jolloin päästään
käsiksi sydänristiin. Sydämen ollessa aukileikattuna siten, että aortta on vasemmalta oikealle, näkyy

sydänristi hyvin. Tasainen ”peite” nostetaan pois ja sydänseinän yläosasta löytyy ns. sydänjalka,
joka irrotetaan varovasti, sitä ei saa taittaa tai murtaa. Irrotuksen jälkeen se voidaan huuhdella
kuumalla vedellä, jolloin pinta kovettuu.

Tästä eteenpäin pitää toimia erityisen varovasti. Risti on heikkoa tekoa. Mitä vanhempi eläin, sitä
tarkempana sen kanssa saa olla.
Rasvaisen eläimen sydänristiä kylvetetään noin kymmenen päivää asetoniliemessä. Vaihtoehtoisesti
noin 30%:n vetyperoxidiseos käy myös, lyhytaikaisesti käytettynä. Näin risti saavuttaa
vaaleamman värinsä, pitää kuitenkin välttää puhtaan valkoista väriä. Kun risti on kuivunut, se
voidaan kiinnittää vaikkapa jalometallialustaan. Näin siitä tulee aivan ainutlaatuinen riipus tai
solmioneula.
Aika näyttää innostuvatko suomalaiset sydänrististä. Ajattelin kuitenkin seuraavan kerran peuran
sydäntä leikatessani olla hieman tavallista tarkempana, jos vaikka löytyisi jotain uutta ja
ainutlaatuista.

Panu Hiidenmies

 

Floridalainen riesa: burmalainen python

En tiedä keksikö joku olio avaruusaikoja sitten tuoda ihmisen maapallolle jännittäväksi riistaeläimeksi. Ja sitten kaikki meni pieleen ja riistasta tuli isäntä. Joka tapauksessa ihminen on maapallon ehdottomasti yleishaitallisin vieraslaji.

 

Se esimerkiksi keksii tuoda maapallon toiselta laidalta lemmikikseen kärmehiä. Niistä se markkinoi oikein muodin, ja kärmeskauppa käy hyvin Etelä-Floridassa. Pahaksi onneksi kauppiailla ei ole minkäänlaista velvoitetta kertoa myymistään matosista asiakkaalle yhtään mitään. Esimerkiksi sitä, että söpö pikkukärmes kasvaa kolmessa vuodessa kolme metriä pitkäksi hirviöksi, joka syö muutaman labradorinnoutajan verran elävää lihaa viikossa.

Python puristaa Donnan rannetta kipeästi.

Kun pitovaikeudet iskevät, tollot luonnosta vierantuneet ihmiset päästävät käärmeensä vapaaksi. Etelä-Floridassa burmalaisesta pythionista on tullut erittäin vakava ihmisen aiheuttama ongelma Everglades-suoalueen herkälle luonnolle. Niinpä osalvaltio on palkannut liudan metsästäjiä hävittämään niitä. Pääsin mukaan pythoneuta metsästämään.

 

Ammattikäärmeenmetsästäjä Donna Kalil näytti minulle kuinka python otetaan käsin kiinni. Pulssi on kohtuullisen korkealla kun lähestyn ensimmäistä pythonia. Parimetrisen madon nappaaminen onnistuu kuitenkin ja hengityskin tasaantuu nopeasti.

 

Tietenkin käärmeen voisi ampua haulikolla ja moni ampuu kiväärilläkin. Mutta Donna on purist: häen mielestään on paljon siistimpää ottaa eläin käsin kiinni ja ampua sitten kuoliaaksi päälaukauksella. Eläinten ystävä ei halua tehdä haavakkokäärmeitä. Sitä paitsi tärkein osa palkasta tulee käärmemitalla- joten pakeneva haavakko on yhtä kuin menetetty palkkio.

Olli lievästi pöllämystyneenä ensimmäisen pythonin kanssa.

Donna kiiruhtaa pakenevan käärmeen perässä, ja ottaa hiukan huolettomasti kiinni. Sillä seurauksella että käärme saa kuristusotteen hänen ranteestaan. Koska käärme on “vain” reilu kaksimetrinen, kivulias tilanne saadaan vääntämällä ohi.

Niin kuin on monen älykääpiö-ihmisen aiheuttaman vieraslajiongelman kanssa asian laita, ei tätä  kaikkiruokaista supersyömäriä saada enää Floridasta pois. Mutta tehokkaalla hävittämisellä ehkä saadaan vahingot pienemmiksi, luonnon momimuotoisuutta suojelluksi.

Kolmemetrinen python voi kuristaa ja nielaista miehien mittaisen alligaattorin. Donna on löytänyt sellaisia perkaamiensa jättikäärmeiden sisältä.

 

Olli Kangas

Grillattua hirvenfilettä ja uunissa paahdettua myskikurpitsaa

Grillattua hirvenfilettä ja uunissa paahdettua myskikurpitsaa.

Pihlajanmarjalla maustettua riistakastiketta.

HIRVI

1 kpl hirven ulko-tai sisäfile

suolaa, mustapippuria ja rypsiöljyä

Puhdista hirvenfileestä kalvot pois.

Leikkaa noin 160 g pihveiksi.

Nuiji kevyesti lihanuijalla tai nyrkillä, muotoile pihveiksi ja hiero pintaan hyvin kevyesti rypsiöljyä.

Jätä ainakin tunniksi huoneenlämpöön ennen grillausta.

Uunissa paahdettu myskikurpitsa

1 kpl myskikurpitsa

½ punttia tuoretta timjamia

3 kpl valkosipulin kynsiä

1 dl rypsiöljyä

suolaa, mustapippuria

Leikkaa myskikurpitsa puoliksi, poista siemenet vaikka lusikalla.

Hiero pintaan öljyä ja mausta suolalla ja pippurilla

Hakkaa timjami rouheasti ja murskaa veitsen lappeella valkosipulit.

Laita timjami ja valkosipuli tyhjään siemenpesään.

Kypsennä uunissa 160 C kunnes kurpitsan liha pehmeää, voi viedä 30-40 minuuttia.

Kastike:

2 kpl kuorittua porkkanaa

2 kpl kuorittua sipulia

1 kpl kuorittu palsternakka

1 rkl ruokosokeria tahi tavallista

20 kpl mustapippuria, 5 kpl maustepippuria, 5 kpl laakerinlehteä.

Rosmariinia, timjamia, persiljan vartta

10 kpl katajanmarjaa

½ pulloa punaviintä

2 Litraa riistalientä ( esimerkiksi peuran lavan keitinlientä)

1 rkl tomaattipyrettä

Pihlajanmarjasiirappia 0,5 dl

Vaihtoehtoisesti demi glace-kastiketta jota löytyy hyvin varustelluista kaupoista

Pilko vihannekset karkeasti ja laita kattilaan, lisää sokeri ja paahda kuumalla levyllä niin että

juurekset saavat väriä ja sokeri tummuu.

Lisää viini, pippurit, yrtit ja tomaattipure, anna kiehua noin 10 minuuttia niin että alkoholi haihtuu ja

viini redusoituu noin puoleen.

Lisää riistaliemi ja keitä miedolla lämmöllä 2-3 tuntia, jos käytät valmista demi glace lientä niin puoli tuntia riiittää.

Lisää halutessasi pihlajanmarjasiirappi.

Suurusta kevyesti vaikka maizena suurusteella halutessasi.

Mausta suolalla ja pippurilla.