Jahtia ympäri vuoden

Monelle tulee yllätyksenä, että Suomessa jahtia voi harrastaa lähes vuodet läpeensä. Ei – metsästävien käsitys saattaa olla se, että jahdissa käydään vesilinnustuksen avauksessa ja pari kertaa jänisjahdissa. Toisin on totuus. Suomen metsästyslainsäädäntö on laadittu metsästäjäystävälliseksi monessakin mielessä. Jahtia voi harjoitta lähes ympäri vuoden ja jos kausi ei ole käynnissä, voi harjoitella. Kausipidennyksiä on annettu ihan viimeaikoinakin.

 

Linnustaa voi Suomessa pitkän kauden. Jahti alkaa heti alkusyksystä hanhien erikoisluvilla ja kyyhkyjahdilla. Lehtokurppajahti tarjoaa pitkähkön sesongin ja metsäkanalintujen kausipidennys antaa uusia mahdollisuuksia. Riekon osalta kausi jatkuu maaliskuun loppuun ja kantakin näyttäisi elpyvän.

Villisikajahti ja kaurispukin kevätmetsästys rikkovat pitkän kevään, ulottuen kesäjahdiksi. Näiden osalta olemme vasta harjoittelemassa ja oppimassa uutta. Ennen kesäjahteja on panostettu majaviin ja hylkeisiin. Monen riistalajin kohdalla ollaan siinä tilanteessa, että metsästettävää löytyy. Mahdollisuuksia siis on. Ylös, ulos ja jahtiin siis!

 

Panu Hiidenmies

OLET KELVOTON – SINÄPÄ SE OOT!

“Älykästä ihmistä on perin hankala päihittää väittelyssä. Tyhmää ihmistä on mahdotonta päihittää väittelyssä.” –Bill Murray

Eräs poliitikko julkaisi FB-sivullaan mielipiteensä uudesta vieraslajeja koskevasta lakimuutoksesta. Hän oli kauhuissaan vieraslajeihin kuuluvien eläinten oikeuksien puolesta.

Jo muutaman vastauksen jälkeen esillä olivat sudet ja pian poliitikkoa jo syytettiin huumeiden käyttäjäksi,.Esille saatiin jotenkin myös sellaiset tunnetut sukunimet kuin Hitler ja Stalin. Pian oli kuvassa suden raateleman koiran käpälä ja tapettuja supikoiria. Kohta joku tietenkin löysi karvaisen aasinsillan vanhustenhoidon nykytilaan ja toinen kommunismin kaikinpuoliseen epäonnistumiseen.

Päätöstä, tai sitten keskustelua, tai jotain, pidettiin myös pitävänä todisteena vuoroin vihreiden, vuoroin demareiden pahuudesta ja koko edustuksellisen demokratian, sekä erityisesti kansanedustuslaitoksen rappiosta.

Ja tietenkn pääministerimme liikemiesuran liikkeet tuomittiin ja hänet julistettiin rosvojen ylipäälliköksi yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat joskus tehneet jotakin ansaitakseen rahaa.

Varmasti tuosta “keskustelusta” oli moderoitu kammottavimmat (ja samalla hauskimmat) esitykset pois. On huomautettava, että mukana oli erittäin paljon asiallisiakin kommentteja puolesta ja vastaan. Hyvä niin.

Alussa minua oikeasti kiinnosti tutustua ilmeisen älykkään ja koulutetun ihmisen mielipiteeseen, joka on omani kanssa täysin päinvastainen. Miten tuo ihminen on kasvanut noin erilaiseksi kuin minä, samassa pienessä maassa? Voisinko ymmärtää, kenties jopa osallistua kömpelöllä verbaalisella kontribuutiollani ajatustenvaihtoon?

 

Luontopoliittisesta lukusessiosta tuli viihdetuokio, jossa itse asia jäi kansankomiikan jalkoihin.

On huomautettava, että mukana oli erittäin paljon asiallisiakin kommentteja puolesta ja vastaan. Hyvä niin.

Metsästävät veljet ja sisaret. Hyväksykäämme, että kaikki eivåt hyväksy meitä.

Ei viitsittäisi olla niitä koomikko Murrayn tyhmiä, joita on mahdotonta päihittää väittelyssä. Ollaan niitä, joita on vaikea päihittää väittelyssä.

 

Olli Kangas

Kultasakaali tulee – halusit tai et

Viime päivinä jokainen metsästäjä on tästä puhunut – kultasakaalista ja sen tulosta. Onko se nyt haittaeläin vai tulokaslaji? Maamme viisaatkin pääsivät asiasta päättämään, omaa ehdotustaan vastaan. Mikä sen päätöksen merkitys sitten tulee olemaan, se jää nähtäväksi.

Joka tapauksessa kultasakaali astelee Suomen maan kamaralle tulokaslajina, jolloin se kuuluu luonnonsuojelulain piiriin. Toistaiseksi yhtään havaintoa ei ole.

 

Jos sakaalille olisi saatu haitallisen vieraslajin leima otsaan niin olisimme pystyneet heti puuttumaan leviämiseen, sen mitä kyseisen lajin oveluudelta ja lisääntymiskyvyltä pystymme siihen vaikuttamaan.

 

Tiedetään, että sakaali on paha pesärosvo ja syö muun muassa kauriinvasoja. Silti oma kettukantamme ja toki ilveksetkin verottavat vielä paljon enemmän. Saariston minkeistä puhumattakan. Ketunpyynnissä kannattaa nyt maan niissä osissa, jonne kultasakaalia odotetaan olla tarkkana. Kultasakaalin ampuminen on luonnnonsuojelurikos.

 

Miten tähän tilanteeseen päädyttiin? Sitä voinee vain ihmetellä, politiikka on erikoista peliä, jossa joskus maalaisjärjen sijaan astelee esiin omat tavoitteet ja varmaan tässäkin tapauksessa myös eduskuntavaalit, jotka ovat aivan oven takana.

 

Sakaaliin purkautuu myös paljon pahaa oloa, jota koetaan susiasioissa. Niihin kun ei ole kyetty vaikuttamaan lähestulkoon lainkaan. Mitä kuuluu baltian maista niin sakaali on ovela, liukasliikkeinen ja kova lisääntymään. Haaste kerrassaan ja nyt vielä suojeltu.

 

Sakaali siis tulee meille oli lainsäädäntö ja eläimen status mikä hyvänsä.

 

Tanja Heikkonen

 

Metsästäjän asialla

Neljän vuoden välein moni Arkadianmäelle pyrkivä toteaa olevansa vankkumattomasti metsästäjän asialla. Ollaan huolissaan metsästyksen edellytyksistä ja kerrotaan kuinka riista-asioita ollaan valmiita väsymättä edistämään. Ollaanpa tarkkoina. Metsästys ja riistakysymykset ovat keskeisiä meille metsästäjille. Toki ne vaikuttavat muihinkin kansalaisiin.

On huvittavaa seurata riistakysymyksissä kompuroivia ehdokkaita. Moni ilmoittautuu itse metsästäjäksi ja kertoo omista sankariteoistaan. Loppujen lopuksi erittäin harva edustajakandidaatti paljoakaan ymmärtää riistapolitiikasta ja vielä vähemmän sen pitkäkestoisesta ja oikeansuuntaisesta tuloksellisesta edistämisestä. Suurin osa lupailee liikoja ja osoittaa täydellisen tietämättömyytensä kansainvälisten sopimusten vaikutuksista eikä osaa huomioida muiden intressiryhmien voimaa. Populismilla on vankka sijansa tunteikkaissa eräkysymyksissä ja riistapolitiikassa.

Erityisen vaikeaa riista–asioiden edistäminen on sen vuoksi, että metsästäjäkunta ei suinkaan ole homogeeninen. Mielipiteet ja äänestäjätavoitteet jakautuvat huomattavasti. Joillekin runsaat riistakannat ja sitä myötä kehittyvä riistatalous ovat erittäin merkityksellisiä, toiset taas ovat valmiita leikkaamaan kantoja kovalla kädellä. Asekysymykset, luonnonsuojelu ja jopa suurpedot jakavat mielipiteitä.

On myös hyvä hahmottaa, että aktiivimetsästäjiä ei ole lähes 400 000, niin kuin joku ehdokas väitti. Metsästyskortin suorittaneita kyllä on paljon, mutta riistanhoitomaksun maksaneita sekä niitä, jotka jahdissa käyvät vähintään kerran syksyssä, on huomattavasti vähemmän. On siis harhaa luulla, että ääniä tulee pelkästään sillä, että omasta taskusta löytyy metsästyskortti. Nyt olisikin tuhannen taalan tai sadan jäniksen paikka ehdokkaalle, joka todella tuntee riista–asioiden edistämisen ja myös sitoutuisi työhön. Sellaista ei ole toistaiseksi näkynyt. Paras testi istuville ehdokkaille onkin tarkastaa tasan neljä vuotta sitten annetut lupaukset.

 

-Panu Hiidenmies

Kumman kaa -peuran vai hirven?

Ikuinen ja turhanpäiväinen lihain paremmuusdebatti tulee eteen tämän tästä. Kumman kaa käyt keittiöhommiin himokkaammin: peuran vai hirven? Sorsan vai teeren? Pupun vai majavan?

Lienemmekö tulosurheilun ja wanhan peruskoulujärjestelmän runtelemia, kun kaikki pitäisi pystyä asettamaan paremmuusjärjestykseen arabialaisin numeraalein ylöskirjattuna ykkösestä eteenpäin. Kumpi ompi maukkahampi? Valitse vaihtoehdoista ja perustele vastauksesi.

Kaikki ymmärtävät, vastoin typerän hokeman järjenvastaista väitettä, että tottakai makuasioista voi kiistellä. Mutta eri eläinlajien asetteleminen paremmuusjärjestykseen sellaisenaan ruoka-aineina on kohtuullisen irrelevanttia gastronomisen diskurssin viitekehyksessä. Eli pölijää.

Mitä osaa eläimestä laitetaan? Miten valmistetaan? Mausteet, lisukkeet, kastikkeet, ateriakokonaisuus? Mikä on eläimen ikä ja milloin on kaadettu? Kuinka riiputettiin ja oliko kuti mennyt vähän suolille?

Jos syö vuoden pelkkää peuranpaistia saattaa hirvijauheliha maistua jo aikas jumalaiselta. Ja vastoinpäin. Eihän porkkanaa ja perunaakan tarvitse laittaa paremmuusjärjestykseen. Vaikka toisinaan on päiviä jolloin ei halua porkkanaa nähdäkään- mutta pommes parisiennes kelpaa mainiosti.

EIkä pelätä lihakaupassa käyntiä vaikka metsästettyä tavaraa olisikin tarjolla Joskus kuulee metsästäjän kehuskelevan, että ei osta koskaan lihaa. Mutta entä jos haluaisi syödä kateenkorvaa, helmikanaa, ankkaa, vuohta ja lammasta? Tai jos tulee wieninleikkeenhimo, ei siihen auta kuin ruohovasikan pehmoinen liha. Ja se pitää ostaa kaupasta.

Entäpäs alligaattori, kameli, strutsi, kenguru, sammakko, seepra ja monet eri antiloopit? Ne ovat kaikki sellaisia saaliita, että vaikka niitä kävisi metsästämässä, harvemmin saa sieltä paistia tuoduksi kotipakasteeseen. Niitä tulee sen vuoksi ostettua silloin tällöin.

Seepranhimo on siis tyydytettävä Suomessa oleskellessa hyvin varustetun lihakaupan avulla.

Tai sitten voi käydä Korkeasaaressa katselemassa niitä ja sen jälkeen syödä hevosenleikettä raitapaita mielessään.

Joten jahtitoverit. Tutkikaamme tuttuja eläimiä, niiden vähemmän käytettyjä ruhonosia, ja meille entuudestaan outoja tapoja valmistaa ruokaa. Vertaillaan tuloksia, ei raaka-aineita.

Syödään kaikkea laillista lihaa ja raakasti kasviksia kans!

 

Olli Kangas