Lyijystä harmaita hiuksia metsästäjille

Lyijy on paitsi myrkyllistä, myös sangen kiusallista monessa mielessä. Me metsästäjät olemme tottuneet ampumaa lyijyllä, emmekä millään soisi asiaan puututtavan. Olen itsekin purnannut lyijyn puolesta ja ollut tehokkaasti jarruttamassa muutoksia lyijyammusten käytössä vuosikausia.

Otin laajan verenkuvan todistaakseni, että kymmeniä vuosia lyijyllä ammuttua riistaa syöneenä elimistöni on puhdas raskasmetalleista. Näin olikin. Mitään normaalista poikkeavaa ei löytynyt. Kaikkihan on siis hyvin ja jatketaan niin kuin ennekin. Sitä paitsi korvaavat hauli -ja luotimateriaalit ovat kalliita, kiirehdin julistamaan. Käy kukkaron päälle ympäristöystävällisyys.

1996 voimaan astunut lyijyhaulien kielto vesilinnustuksessa sakkasi käytännön metsästyksessä jonkin aikaa. Ei oikein tahdottu millään uskoa ja ymmärtää, että lyijyhaulit todella kiellettiin. Osa vesilinnuista ammuttiin lyijyllä, vaikka aine oli jo kiellettyä.

Nyt lyijykieltoa ajetaan perusteellisella valmistelulla ja hienoilla argumenteilla. EU:n koneiston esittämät rajoitukset lopettaisivat lyijyn käytön käytännössä kokonaan rata – ja metsästysammunnassa. Asia on metsästäjien ja metsästyksen brändin kannalta erityisen haastava ja aiheuttaa harmaita hiuksia. Me metsästäjät emme pidä siitä, että muut, varsinkaan Brysselin virkamiehet, sotkeutuvat asioihimme.

Juuri kun olemme saaneet luotua metsästyksen ylle trendikkään ekoleiman hyväksyttävänä ja luonnonläheisenä elämäntapana, todetaan julkisesti meidän kylvävän myrkkyä luontoon ja riskeeraamme vielä perheemmekin syöttämällä heille lyijypitoista riistaa. Kaikki esitetyt väitteet eivät ole lainkaan tosia ja vahvoja vasta-argumentteja löytyy lyijyn todellisesta vaarallisuudesta. Mutta. Lyijy on myrkyllistä.

Strategisen tason hiuksia harmaannuttava kysymys kuuluukin, onko tilanne niin pitkällä, että lyijykielto menee maaliin saakka EU tasolla. Mikäli näin on, on syytä pohtia metsästyksen brändiä siinä valossa, kuinka näyttäytyy myrkyllisiä ammuksia loppuun saakka puolustava ja lopuksi rökäletappion kärsivä harrastajakunta. Vaihtoehtona voisi olla ympäristöasioissa aktiivinen edelläkävijä, joka säilyttääkseen ekoelämäntapansa on valmis radikaaliin muutokseen etunenänässä.

Hiukseni ovat hieman harmaantuneet ohimoilta. Olen kuullut sen lisäävän charmia. En tiedä johtuuko se lyijystä, lyijyn ympärillä vellovasta keskustelusta vai terveellisistä elämäntavoistani. Olen päättänyt kuitenkin laittaa myös vastedes piippuun vain lyijytöntä. Toisaalta totuttaakseni kukkaroani kovenevalle rasitukselle,  ja toisaalta menestyäkseni ekometsästäjäkeskusteluissa jatkossa. Molemmat tulevat olemaan näet koetuksella.

 

Panu Hiidenmies

Haulikkoaamujumppa

Kaikki terapiat alkavat sillä, että myönnetään ongelman olemassaolo. No niin. Minä olen huono haulikkoampuja. Tulihan se sieltä, eikä tehnyt (kovin) kipeää.

 

Mitenkäs tätä ongelmaa lähdetään purkamaan? Kauppaan, ja iso kasa kiekkopaukkuja kassiin. Radalle, ja nippu ampumakuponkeja plakkariin. Ammutaan kaksi sarjaa ja mennään kotiin ajatellen, tästä se alkaa. Pitkä toipuminen.

 

Kahden vuoden kuluttua voi ilolla todeta, että paukut eivät ole menneet miksikään rautakaapissa, ja ampumaliputkin ovat tallella ja edelleen voimassa. Mutta ongelma on myös edelleen tallella. Potilas ei saa raahattua itseään hoitopaikalle. Avohoito ei toimi.

 

Mutta avoimuus toimii. Sain omasta tiimistä Jahtikuksan Panulta hienon kotihoito-ohjeen.

 

Se on haulikkoaamujumppa. Joka aamu olohuoneeseen, ja kaksikymmentä nostoa ja tähtäystä katonrajaa seuraten. TÄmä oikeasti auttaa, kuulemma. Olen aloittanut haulikkojumppaterapian ja kesäkuussa menen lippusieni kanssa radalle kokeilemaan terapian tehoa.

 

Olen jo havainnut pari asiaa.

 

Ensinnäkin, kaupunkioloissa kannattaa tarkistaa ettei naapuri  näe jumppaasi. Hän voi hätääntyä nähdessään pyjamapukuisen haulikkomiehen.

 

Toiseksi huomasin, että jos mäyräkoira näkee jumpan, luulee se että nyt metsästetään ja alkaa äänekkäästi vaatimaan tietoa saaliin sijainnista.

 

Haulikkojumppa on hieno laji.  Suosittelen kaikille, Se virkistää mieltä ja vetreyttää kehoa. Ja jos se auttaa vielä ampumiseenkin, onhan se aivan mahtava ja ilmainen elämänlaadun parantaja.

 

Pyssyt pussista ja jumpalle!

 

Olli Kangas

Muutamia kuvia Pohjois-Suomen Erämessuilta

Kylläpä kelit hellivät perjantaina-sunnuntai akselilla, kun Oulussa pidettiin Erämessuja. messut keräsivät reilun 38. tuhatta kävijää. Lauantaille sattui pahin ryysis kun lähes puolet messuvieraista oli käymässä paikan päällä.

Omaan messuhaaviin jäi ainakin perhokalastusvälineiden hankinta.

Dovrefjellin housut kiinnostivat ostajia.
Dagsmarkin koiranruoat herättivät kiinnostusta. Uudella tekniikalla tehdyt nappulat rantautuvat pikkuhiljaa kauppoihin.
Lämmin sää helli messuyleisöä.
Kahvittelupaikkoja oli useita. Perinteisempiä lienee tämä kahvila.

 

Lieneekö itsellä messuväsymystä vai joko kaiken maailman tilpehöörit löytyy, kun ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä eivät messut tarjonneet.

 

Tanja Heikkonen

Koirakuri pidettävä

Luonto herää parhaillaan. Pohjolan kasvillisuus puhkeaa kukkaan ja pian maasto on vehreimmillään.
Riistaeläinten lisääntymisaika on käsillä. Koirakuri on pidettävä. Takavuosina koirien kiinnipitoa painotettiin
selvästi enemmän. Ilmeisesti oppi on mennyt perille, koska nykyisin ei muistuteta koiranomistajia
aikaisempaan tapaan. Valtoimenaan lisääntymisaikana juokseva koira on kuitenkin yhtä peto kuin
aiemminkin.
Metsästäjälle irtipäässyt jahtikaveri on tarkoittaa painajaisen alkamista. Koiran irtipito ei ole sallittua
keväisin. Moni ei myöskään tiedä tai välitä siitä, että irtipitoon vaaditaan aina maanomistajan lupa.
Valtoimenaan juokseva koira voi aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä itselleen ja muille tielläliikkujille.
Ilman tutkaa maastossa viilettävä koira voi kadota ja perheenjäsenen kohtalo jää ehkä ikuisiksi ajoiksi
selvittämättä. Koiran voi myös tappaa mastossa liikkuva susi tai koirasusi. Irtipäässeelle on karuja
kohtalonkulkuja tarjolla.

 


Aidon metsästäjän ja luonnonhoitajan huolenaiheena on aina myös riista. Muniaan hautovat emolinnut ja
vasojaan hoivaavat hirvieläimet elävät nyt erityisen herkkää aikaa. Jäniksen pojat ovat vain nyrkin kokoisia
ja metsästyskoira häiritsee irti ollessaan alkavaa elämää. Annetaan luonnon taas näyttää kasvun ihme
rauhassa, eikä unohdeta edes vahingossa veräjää auki.

Panu Hiidenmies