Ne tulivat muistaakseni riisimuropaketista, pienet Disney-hahmot 70-luvulla. Asettelin niitä riviin laakean kiven päälle ja tähtäilin kesämökin terassilta Diana- ilmakiväärillä. Tuhansia kertoja kesässä. Mummo, Roope, Aku, Hessu ja kumppanit opettivat minut tähtäämään. Kiväärin latausvipu oli niin kankea että jouduin nojaamaan siihen koko painollani että sain laitteen vireeseen. Olin suunnillen ilmakiväärin mittainen. Tuo kesän sadepäivien harrastus loi hyvän pohjan ampumataidolle kiväärillä. Siitä saan edelleen olla kiitollinen jokaista riistalaukausta rakentaessani.
Mutta se haulikko jäi kokonaan opettelematta. Ainoastaan metsällä tuli tehtyä joitakin koelaukauksia limsatölkkiin ja mansikkamaalla räkätteihin. Niinpä olen saanut haulikkosaaliini ainoastan siksi, että olen hirveän hyvä hiiviskelemään. Ja joskus on satumainen tuuri.
Surkea haulikkoammunta on ruvennut harmittamaan samaan tahtiin kun into harrastaa haulikolla metsästämistä on kasvanut.
Olen nyt käynyt 5-6 kertaa oikeasti harjoittelemassa. Kävin saamassa ammattilaisen diagnoosin siitä mikä haulikkoammunnassani menee pieleen. Melkein kaikki. haulikkokoulu.fi :n kouluttaja sai heti parannuksia aikaan, ensimmäisellä hoitokaynnillä.
Lempäälässä kävin Pohjois-Hämeen Ampujien Kokkovuoressa (website) saamassa lisää hyviä neuvoja. Muutaman visiitin jälkeen kiekkoja menee rikki jopa useita peräkkäin. Hurjaa.
Ja tämän kevään kaksi riistalaukaustani haulikolla tuottivat molemmat tuloksen. Fasaani putosi ja koirani Signen ensimmäinen rusakko pysähtyi.
Pelko pois ja radalle! Jo muutama käynti auttaa.
Haulikkokoulu- videon linkki: https://www.youtube.com/edit?o=U&video_id=IMuHhAgcquE
Kokkovuori-treenihetken linkki: https://www.youtube.com/edit?o=U&video_id=Ww4Hc3wuMvg
Olli Kangas, matkallla jänismetsälle