Helteisen  hauska haulikkotreeni

Kokkovuoren haulikkourheilukeskuksessa Lempäälässä järjestettiin männa viikonloppuna hauska haulikkopäivä nimikkeellä Jahtitreenit.

Tämä oli Pohjois-Hämeen ampujien haulikkojaoston pilottihengessä toteutettu yritystapahtuma.

Paikalle saapui varsin monialainen joukko mukavia ihmisiä, toiset aloittelijoita ja toiset jopa kilpailuissa ampuneita. Joten porukka kisasi kahdessa sarjassa, ”amatöörit” ja”ammattilaiset.”

Firmat olivat kaikenlaisia, pörssiyhtiöistä mikroyrityksiin.

Ammuntarasteja oli viritelty metsästystrapista  pieneen kompakkiviritykseen ja ykköstrappiin. Ja hauskaa oli kaikilla- oli osumia enemmän tai vähemmän.

Seuran tarkoitus on järjestää ensi vuonna suurempi Jahtitreenikisa, jossa on paljon monipuolisempaa ampumista tarjolla. Katsotaan miten onnistuu.

Lempäälän Kokkovuoren radan Jahtitreenit- tapahtuman palkintpojenjaossa oli iloinen meininki.

 

Joka tapauksessa, on hyvä idea kannustaa laiskoja harjoittelijoita käymään raadalla edes sitten kerran, ennenkuin jahtikausi kajahtaa käyntiin.

Esimerkiksi palloliitto on jo pitkään ollut mukana tukemassa jalkapallon ”höntsäilyhengessä” toteutuettuja yritystapahtumia. Samoin monissa muissa lajeissa tätä tehdään.

Haulikkoammunnassa ilmeisesti vain Pohjois-Hämeen Ampujien radalla- vai onko vastaavaa muualla?

Haulikkohöntsäily voisi olla yksi tapa houkutella ei-harjoittelevia metsästäjiä radalle hauskanpitoon. Enemmän treenilaukauksia = vähemmän haavakkoja.

Vielä ehtii muutaman kerran radalle ennen kauden alkua!

 

Teksti ja kuvat: Olli Kangas

Hellettä piisaa

Kesän tultua muutama asia on tärkeä koirien kanssa. Ensinnäkin helle, kuinka pärjään koirani kanssa ettei sille tule lämpöhalvausta sekä se saa liikuntaa? No meillä asia on ratkennut tarhojen sijoittelun kautta, suurimman osan päivästä tarhat ovat varjon puolella ja koirat saavat retkottaa päivät suosiolla siellä sisällä lämpötilan kohotessa helposti. Raikasta vettä vaihdetaan useamman kerran päivässä ja ollaan myös kokeiltu Panun lanseeramia koirajäätelöitä. Resepti menee kutakuinkin näin: laitetaan vaikka hillopurkkiin koirannapuja, löhiöljyä yms sekä vettä. Jäädytetään ja annetaan koirien nuoltavaksi. Meillä ainakin koirat nuolevat näitä herkkuja –  en sitten tiedä miten homma toimisi, jos se ahnehdittaisiin mahaan suoriltaan.

 

IMG_2076Ennen vanhaan tarvittiin kekseliäisyyttä viilennykseen, nykyään on tarjolla kaikenlaisia viilentäviä alustoja ynnä muuta. Koirathan kokevat helteen erilailla kuin me ihmiset sillä he hikoilevat läähättämällä ja jonkin verran tassujen kautta. Ei ole siis helppoa olla koira helteillä.

Hommaahan voisi demonstroida laittamalla talvikamppeet päälle ja menemällä helteeseen tai vaikkapa sinne auton takakonttiin kauppareissun ajaksi.

Kunnon ylläpitoon ja liikuntaan on vain kaksi vaihtoehtoa itsellä – juoksutetaan koiria keskellä yötä, jos helle antaa yhtään periksi tai sitten vain uidaan. Omat koirani ajokoiraa lukuunottamatta menevät uimaan ainakuin vain mahdollista ja siellä sitten porskutetaan niin kauan kuin pyydetään takaisin. Tämä riittää keskikesän liikunnaksi aivan hyvin, kuntopohjan ollessa kohdillaan. Muutaman kerran viikossa sitten vaikka veneellä pitempää matkaa.

Tänä vuonna näkyy olevan erityisen paljon riesaa myös mäkäräisistä. Onko kenelläkään vinkkiä niiden torjuntaan?

 

-Tanja Heikkonen

Lyijystä harmaita hiuksia metsästäjille

Lyijy on paitsi myrkyllistä, myös sangen kiusallista monessa mielessä. Me metsästäjät olemme tottuneet ampumaa lyijyllä, emmekä millään soisi asiaan puututtavan. Olen itsekin purnannut lyijyn puolesta ja ollut tehokkaasti jarruttamassa muutoksia lyijyammusten käytössä vuosikausia.

Otin laajan verenkuvan todistaakseni, että kymmeniä vuosia lyijyllä ammuttua riistaa syöneenä elimistöni on puhdas raskasmetalleista. Näin olikin. Mitään normaalista poikkeavaa ei löytynyt. Kaikkihan on siis hyvin ja jatketaan niin kuin ennekin. Sitä paitsi korvaavat hauli -ja luotimateriaalit ovat kalliita, kiirehdin julistamaan. Käy kukkaron päälle ympäristöystävällisyys.

1996 voimaan astunut lyijyhaulien kielto vesilinnustuksessa sakkasi käytännön metsästyksessä jonkin aikaa. Ei oikein tahdottu millään uskoa ja ymmärtää, että lyijyhaulit todella kiellettiin. Osa vesilinnuista ammuttiin lyijyllä, vaikka aine oli jo kiellettyä.

Nyt lyijykieltoa ajetaan perusteellisella valmistelulla ja hienoilla argumenteilla. EU:n koneiston esittämät rajoitukset lopettaisivat lyijyn käytön käytännössä kokonaan rata – ja metsästysammunnassa. Asia on metsästäjien ja metsästyksen brändin kannalta erityisen haastava ja aiheuttaa harmaita hiuksia. Me metsästäjät emme pidä siitä, että muut, varsinkaan Brysselin virkamiehet, sotkeutuvat asioihimme.

Juuri kun olemme saaneet luotua metsästyksen ylle trendikkään ekoleiman hyväksyttävänä ja luonnonläheisenä elämäntapana, todetaan julkisesti meidän kylvävän myrkkyä luontoon ja riskeeraamme vielä perheemmekin syöttämällä heille lyijypitoista riistaa. Kaikki esitetyt väitteet eivät ole lainkaan tosia ja vahvoja vasta-argumentteja löytyy lyijyn todellisesta vaarallisuudesta. Mutta. Lyijy on myrkyllistä.

Strategisen tason hiuksia harmaannuttava kysymys kuuluukin, onko tilanne niin pitkällä, että lyijykielto menee maaliin saakka EU tasolla. Mikäli näin on, on syytä pohtia metsästyksen brändiä siinä valossa, kuinka näyttäytyy myrkyllisiä ammuksia loppuun saakka puolustava ja lopuksi rökäletappion kärsivä harrastajakunta. Vaihtoehtona voisi olla ympäristöasioissa aktiivinen edelläkävijä, joka säilyttääkseen ekoelämäntapansa on valmis radikaaliin muutokseen etunenänässä.

Hiukseni ovat hieman harmaantuneet ohimoilta. Olen kuullut sen lisäävän charmia. En tiedä johtuuko se lyijystä, lyijyn ympärillä vellovasta keskustelusta vai terveellisistä elämäntavoistani. Olen päättänyt kuitenkin laittaa myös vastedes piippuun vain lyijytöntä. Toisaalta totuttaakseni kukkaroani kovenevalle rasitukselle,  ja toisaalta menestyäkseni ekometsästäjäkeskusteluissa jatkossa. Molemmat tulevat olemaan näet koetuksella.

 

Panu Hiidenmies

Haulikkoaamujumppa

Kaikki terapiat alkavat sillä, että myönnetään ongelman olemassaolo. No niin. Minä olen huono haulikkoampuja. Tulihan se sieltä, eikä tehnyt (kovin) kipeää.

 

Mitenkäs tätä ongelmaa lähdetään purkamaan? Kauppaan, ja iso kasa kiekkopaukkuja kassiin. Radalle, ja nippu ampumakuponkeja plakkariin. Ammutaan kaksi sarjaa ja mennään kotiin ajatellen, tästä se alkaa. Pitkä toipuminen.

 

Kahden vuoden kuluttua voi ilolla todeta, että paukut eivät ole menneet miksikään rautakaapissa, ja ampumaliputkin ovat tallella ja edelleen voimassa. Mutta ongelma on myös edelleen tallella. Potilas ei saa raahattua itseään hoitopaikalle. Avohoito ei toimi.

 

Mutta avoimuus toimii. Sain omasta tiimistä Jahtikuksan Panulta hienon kotihoito-ohjeen.

 

Se on haulikkoaamujumppa. Joka aamu olohuoneeseen, ja kaksikymmentä nostoa ja tähtäystä katonrajaa seuraten. TÄmä oikeasti auttaa, kuulemma. Olen aloittanut haulikkojumppaterapian ja kesäkuussa menen lippusieni kanssa radalle kokeilemaan terapian tehoa.

 

Olen jo havainnut pari asiaa.

 

Ensinnäkin, kaupunkioloissa kannattaa tarkistaa ettei naapuri  näe jumppaasi. Hän voi hätääntyä nähdessään pyjamapukuisen haulikkomiehen.

 

Toiseksi huomasin, että jos mäyräkoira näkee jumpan, luulee se että nyt metsästetään ja alkaa äänekkäästi vaatimaan tietoa saaliin sijainnista.

 

Haulikkojumppa on hieno laji.  Suosittelen kaikille, Se virkistää mieltä ja vetreyttää kehoa. Ja jos se auttaa vielä ampumiseenkin, onhan se aivan mahtava ja ilmainen elämänlaadun parantaja.

 

Pyssyt pussista ja jumpalle!

 

Olli Kangas

Muutamia kuvia Pohjois-Suomen Erämessuilta

Kylläpä kelit hellivät perjantaina-sunnuntai akselilla, kun Oulussa pidettiin Erämessuja. messut keräsivät reilun 38. tuhatta kävijää. Lauantaille sattui pahin ryysis kun lähes puolet messuvieraista oli käymässä paikan päällä.

Omaan messuhaaviin jäi ainakin perhokalastusvälineiden hankinta.

Dovrefjellin housut kiinnostivat ostajia.
Dagsmarkin koiranruoat herättivät kiinnostusta. Uudella tekniikalla tehdyt nappulat rantautuvat pikkuhiljaa kauppoihin.
Lämmin sää helli messuyleisöä.
Kahvittelupaikkoja oli useita. Perinteisempiä lienee tämä kahvila.

 

Lieneekö itsellä messuväsymystä vai joko kaiken maailman tilpehöörit löytyy, kun ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä eivät messut tarjonneet.

 

Tanja Heikkonen

Koirakuri pidettävä

Luonto herää parhaillaan. Pohjolan kasvillisuus puhkeaa kukkaan ja pian maasto on vehreimmillään.
Riistaeläinten lisääntymisaika on käsillä. Koirakuri on pidettävä. Takavuosina koirien kiinnipitoa painotettiin
selvästi enemmän. Ilmeisesti oppi on mennyt perille, koska nykyisin ei muistuteta koiranomistajia
aikaisempaan tapaan. Valtoimenaan lisääntymisaikana juokseva koira on kuitenkin yhtä peto kuin
aiemminkin.
Metsästäjälle irtipäässyt jahtikaveri on tarkoittaa painajaisen alkamista. Koiran irtipito ei ole sallittua
keväisin. Moni ei myöskään tiedä tai välitä siitä, että irtipitoon vaaditaan aina maanomistajan lupa.
Valtoimenaan juokseva koira voi aiheuttaa vaaratilanteita liikenteessä itselleen ja muille tielläliikkujille.
Ilman tutkaa maastossa viilettävä koira voi kadota ja perheenjäsenen kohtalo jää ehkä ikuisiksi ajoiksi
selvittämättä. Koiran voi myös tappaa mastossa liikkuva susi tai koirasusi. Irtipäässeelle on karuja
kohtalonkulkuja tarjolla.

 


Aidon metsästäjän ja luonnonhoitajan huolenaiheena on aina myös riista. Muniaan hautovat emolinnut ja
vasojaan hoivaavat hirvieläimet elävät nyt erityisen herkkää aikaa. Jäniksen pojat ovat vain nyrkin kokoisia
ja metsästyskoira häiritsee irti ollessaan alkavaa elämää. Annetaan luonnon taas näyttää kasvun ihme
rauhassa, eikä unohdeta edes vahingossa veräjää auki.

Panu Hiidenmies

Onnenhetkiä

Rohkaistuin, vein jalostukseen ajattelemani koiran lonkka -ja kyynärkuviin. Kuvannut eläinlääkäri sanoi, että hyvältä näyttää – kuvat näyttivätkin hyvältä. Silti jännitti odottaa tulosta. Ennen aikaan tulos tuli postissa joskus. Nyt kuulin huhuja, että kuvat voivat tulla seuraavana päivänä.

Maksoin lähetteet etukäteen ja jäin odottamaan tuloksia. Myönnetään, tuli aika monta kertaa tarkistettua Omakoira-palvelusta, mutta tuloksia ei vain kuulunut (kolme päivää ainakin tarkistin tuloksia :D). Pääsiäisen pyhät alkoivat ja totesin, että katsellaan ensi viikolla.

Lankalauantaina yllätyin. Oli tullut sähköpostia Kennelliitolta, kuvat on lausuttu ja terveen paperit tuli. Huh. Mutta, että lankalauantaina tulokset? Täytyy sanoa, että ajat muuttuvat ja niin Kennelliittokin. Maanantaina kuvatun koiran tulokset olivat lauantaina omistajalla.

Kehityssuunta on oikea. Nykyihminen on kärsimätön otus. Onneksi me metsästäjät sentään välillä voidaan rauhoittua passissa ja antaa ajatusten virrata ja mielen levätä.

 

Hyvää Vappua kaikille!

 

-Tanja Heikkonen

 

Metsästäjän asialla

Neljän vuoden välein moni Arkadianmäelle pyrkivä toteaa olevansa vankkumattomasti metsästäjän asialla. Ollaan huolissaan metsästyksen edellytyksistä ja kerrotaan kuinka riista-asioita ollaan valmiita väsymättä edistämään. Ollaanpa tarkkoina. Metsästys ja riistakysymykset ovat keskeisiä meille metsästäjille. Toki ne vaikuttavat muihinkin kansalaisiin.

On huvittavaa seurata riistakysymyksissä kompuroivia ehdokkaita. Moni ilmoittautuu itse metsästäjäksi ja kertoo omista sankariteoistaan. Loppujen lopuksi erittäin harva edustajakandidaatti paljoakaan ymmärtää riistapolitiikasta ja vielä vähemmän sen pitkäkestoisesta ja oikeansuuntaisesta tuloksellisesta edistämisestä. Suurin osa lupailee liikoja ja osoittaa täydellisen tietämättömyytensä kansainvälisten sopimusten vaikutuksista eikä osaa huomioida muiden intressiryhmien voimaa. Populismilla on vankka sijansa tunteikkaissa eräkysymyksissä ja riistapolitiikassa.

Erityisen vaikeaa riista–asioiden edistäminen on sen vuoksi, että metsästäjäkunta ei suinkaan ole homogeeninen. Mielipiteet ja äänestäjätavoitteet jakautuvat huomattavasti. Joillekin runsaat riistakannat ja sitä myötä kehittyvä riistatalous ovat erittäin merkityksellisiä, toiset taas ovat valmiita leikkaamaan kantoja kovalla kädellä. Asekysymykset, luonnonsuojelu ja jopa suurpedot jakavat mielipiteitä.

On myös hyvä hahmottaa, että aktiivimetsästäjiä ei ole lähes 400 000, niin kuin joku ehdokas väitti. Metsästyskortin suorittaneita kyllä on paljon, mutta riistanhoitomaksun maksaneita sekä niitä, jotka jahdissa käyvät vähintään kerran syksyssä, on huomattavasti vähemmän. On siis harhaa luulla, että ääniä tulee pelkästään sillä, että omasta taskusta löytyy metsästyskortti. Nyt olisikin tuhannen taalan tai sadan jäniksen paikka ehdokkaalle, joka todella tuntee riista–asioiden edistämisen ja myös sitoutuisi työhön. Sellaista ei ole toistaiseksi näkynyt. Paras testi istuville ehdokkaille onkin tarkastaa tasan neljä vuotta sitten annetut lupaukset.

 

-Panu Hiidenmies

Villi liha – ekoteko!

 Eläintuotanto on kiistatta ympäristöä rankasti kuormittavaa, etenkin naudat märehtivät sellaisia metaanisettejä että ilmakehä köhii. Sika ja broileri ovat paljon ilmastosystävällisempiä, mutta ne pirut taasen syövät samaa ravintoa kun mekin.

 

Vapaana laiduntava lammas varmasti on ekolihaa, mutta ainakin meillä Helsingin  Lauttasaaressa oisi varmasti hankala sellaisia pitää. Minä tykkäisin. Kaikilla taloyhtiöillä olisi omat lampaat vapaana laiduntamassa. Kaupunki säästäisi ruohonleikkuurahat, pidettäis puistot niittyinä ja syötäisiin citylampaita. Pesutuvan viereen sisustettaisiin pieni idyllinen taloyhtiön teurastamohuone ja niin edelleen.

 

Kasvisten tuotanto ei tietenkään ole vailla vakavia ympäristövaikutuksia sekään.

Etenkin muodikkaat avocado ja kvinoa edustavat kasviksia joiden särpiminen ei ole sen kummemmin ekologista kuin ehkä eettistäkään. Avokadon suosion myötä raivataan metsiä pelloiksi kovalla kiireellä.  Avocado on metsän eläimille avokato. Eikä meksikolaisäiteellä enää ole niihin varaa.

 

Makkaraa tulossa.

Kvinoaa rahdataan laivoilla hipsterien hypisteltäväksi. Vaikka meillä mustikat mätänevät metsiin eikä kotoinen kaura kvinoalle häviä aineksena keittiöhifistelyssä saati ravintotieteellisesti.

 

Myös kasvisruokavalion sivuvaikutukset- lisääntynyt energian- ja vedenkulutus, ja erityisesti salaatin kulutuksen kasvun aiheuttamat päästöt ovat ranskalaisen ja yhdystvaltalaisten tutkimusten mukaan “tavallista” sekaruokavaliota suuremmat. Johtuen esimerkiksi kasvisuoan suuremmasta hävikistä.

 

Ja lopuksi Signe siivoaa pöydän.

Tietenkään villin lihan syöminen ei ratkaise mailman kansojen lihanhimon ympäristövaikutusongelmaa. Riistaa ei riitä edes Suomen joka kodin lihapulliin, villielukat loppuisivat äkkiä kesken jos ne oikeasti tarvittaisiin ruoaksi. Niinkuin Afrikassa on paikoin nähty: jos ei riista tuota metsästysturismin kautta, kaikki syödään. Metsästäjäin ekoturismi pelastaa silloin antiloopit. Kaikki Afrikkaan ekojahtiin.

 

Ja täällä kotona, metsästäväiset veljet ja siskot: syökäämme enemmän lähikasviksia ja nauttikaamme eksklusiivisesta ekoherkustamme kiitollisina ja metsän kuninkaallisia kiittäen.

Metsästetään, keräillään ja syödään kauden mukaisia superherkkuja.

 

Kuten vaikka rusakkomakkaraa.

Off-season ja sosiaalinen media

Kohta se on taas totta, kausi on ohi suurimmilta osin. Mitä sitten tehdään? No, ainakin sosiaalisen median keskustelupalstat täyttyvät kaikenlaisesta väännöstä. Osa on asiaa ja osa – no, ei niin asiaa.

Olen pohtinut kuluneen viikon aikana tätä sosiaalista mediaa hyvinkin paljon, jo senkin takia, että se on osa työtäni. Se olisi myös monelle metsästysseuralle hyvä ikkuna ulospäin. Voi kertoa asioita mitä seurassa tehdään ja mitä kaikkea myös metsästyksen ulkopuolella touhutaan. Monella on nuorisotyötä, talkoita, riistanhoitoa näin ensialkuun mistä kannattaa suurelle yleisölle viestiä. Se voi antaa metsästyksestä ymmärtämättömälle ihan erilaisen viestin kuin alunperin on ollut ajatus lukijalla.

Off-season tekemistä, jos ei jaksa roikkua somessa 🙂

Omassa metsästysseurassani on saatu sosiaalisesta mediasta myös ihan aineellista hyvää, joku on jakanut  loppuneen ampumaklubin ilma-aseita. Se on saatu nuorisotyöhön. Ollaan saatu myös sitä kautta ihan rahaa nuorisotyön toteuttamiseen alueellamme.

Sitten se sosiaalisen median toinen puoli; avoimuus. Sosiaalinen media on mahdollistanut tietenkin ihmisten helpomman yhteydenpidon. Nimikin sen kertoo; sosiaalinen ja media. Itse arvostan avointa ja keskustelevaa ilmapiiriä, joskus saa vaikka vähän kipinöitä lennellä. Monesti se vie asioita eteenpäin ja saa ihmiset vaikuttamaan.

Ollaan siis mukana keskusteluissa!

 

Tanja Heikkonen