Himoittu trofee suoraan sydämen vasemmasta kammiosta DAS HERZKREUZ

Olli Kangas
Kirjoittaja Olli Kangas joulukuu 14, 2018 09:35

”Sydänristin” olemassaolo oli todellinen uutinen. Olin itsekin ymmälläni, kun kuulin väitettävän
hirvieläinten sydämestä löytyvän luuta. Aika harvinaistahan on, että riistaeläimistä löydetään
jotain uutta, josta olisi trofeeksi. Suomessa pumput on perinteisesti paloiteltu siisteiksi siivuiksi
pannulle voin ja sipulin kera. Mikäli kovia osia on löytynyt, ne on viskottu koirille. Sydämen kanssa
kannattaa olla jatkossa tarkkana. Se saattaa sisältää himoitun trofeen.

Sydänristi löytyy, jos on löytyäkseen, sydämen yläosan vasemmasta kammiosta. Joku saattaa pitää
pienten luiden etsimistä sydämestä ajanhukkana. Keski – Euroopassa sydänristiä kuitenkin
arvostetaan suuresti.

Valkohäntäpeurasaalista arvostetaan suuresti. Jopa peuran hännästä tehdään
trofeita. Hännän yläpuolelle on kiinnitetty pieni luutunut kappale peuran sydämen
vasemmasta kammiosta. Kappaletta kutsutaan sydänristiksi.

Monelle jahtimiehelle on uutta että myös valkohäntäpeuralla saattaa olla sydänlihaksessa kovettunut
osa, niin sanottu sydänristi. Tsekkiläinen ystäväni kaatoi Suomessa jahdissa ollessaan komean
valkohäntäpeurapukin. Joillakin henkilöillähän on tämä taianomainen kyky onnistua jahdissa kuin
jahdissa ensi yrittämällä. Kun sitten vuotta myöhemmin tapasin kaverin, hän esitteli minulle
valkohännästä talteen ottamaansa ja huolella valmistettua häntätrofeeta. Kaadon jälkeen hän nylki
huolellisesti peuran hännän ja otti nahan mukaansa. ”Sydänrististä” hän ei vielä tuolloin maininnut
mitään. Hymyilin hieman hänen hännän nylkypuuhilleen. Häntätrofee oli kuitenkin mukavan
näköinen lisä hänen valtaisan trofee-esineistönsä joukossa.

 

Häntätrofee ja pieni luu
Häntä oli kiinnitetty erittäin huolellisesti tummanvihreään verkaan. Lämmitti mieltä kun ymmärsin
kuinka paljon hän peurasaalistaan arvosti. Hännän yläpuolella oli pieni pitkulainen luunkappale.
Katsoin kauempaa ja kysyin oliko peuran leuasta löytynyt myös grandelin. Ei toki, kyseessä oli
Herzkreuz eli vapaasti käännettynä ”sydänristi”. Taas alkoi hymyilyttämään. Ajattelin, että nyt
suomipoikaa viedään niin kuin litran mittaa. Epäilykseni kuitenkin osoitettiin seuraavan puolen
tunnin mittaisen esitelmän perusteella täysin aiheettomaksi. Eräiden hirvieläinten ja muidenkin
nisäkkäiden sydämestä nimittäin saattaa löytyä luutunutta ainesta, jota kutsutaan saksankielisissä
maissa nimellä ”Das Herzkreuz”. Oikein käsiteltynä ja jalometalliin kiinnitettynä se on erinomainen
riistamuisto saaliista.

Herzkreuz – tyypillinen sijainti hirvieläimen sydämessä.

Tyypillisimmin sydänristi saattaa löytyä iäkkäältä saksanhirveltä tai alppikauriilta, mutta myös
metsäkauriilla sitä esiintyy. Aikanaan sydänristillä on ollut merkittävä rooli ja usein se kiinnitettiin
kultaiseen taustaan tai lehdykkään. Sydänristiä kannettiin myös amulettina. Monet metsästäjät
tuovat Keski-Euroopassa trofeentekijälle nykyisin myös eläimen sydämen, josta sydänristi voidaan
irrottaa ammattilaisen toimesta oikein. Nyt tiedetään, että risti saattaa olla myös valkohäntäpeuralla.
Tässä muutama vinkki jahtimiehille sydänristin irrotukseen kotikonstein:
Sydänristi saattaa löytyä suurten hirvieläinten vasemmasta sydänkammiosta. Sydänristi on
eräänlainen kovettuma, jonka muoto ja sijainti hiukan vaihtelee. Usein se on muodoltaan ristin
muotoinen, josta nimityskin tulee. Sillä väitetään olevan sydämen toimintaa vakauttava funktio,
erityisesti kovan kuormituksen aikana. Sydän leikataan aorttakanavaa pitkin auki, jolloin päästään
käsiksi sydänristiin. Sydämen ollessa aukileikattuna siten, että aortta on vasemmalta oikealle, näkyy

sydänristi hyvin. Tasainen ”peite” nostetaan pois ja sydänseinän yläosasta löytyy ns. sydänjalka,
joka irrotetaan varovasti, sitä ei saa taittaa tai murtaa. Irrotuksen jälkeen se voidaan huuhdella
kuumalla vedellä, jolloin pinta kovettuu.

Tästä eteenpäin pitää toimia erityisen varovasti. Risti on heikkoa tekoa. Mitä vanhempi eläin, sitä
tarkempana sen kanssa saa olla.
Rasvaisen eläimen sydänristiä kylvetetään noin kymmenen päivää asetoniliemessä. Vaihtoehtoisesti
noin 30%:n vetyperoxidiseos käy myös, lyhytaikaisesti käytettynä. Näin risti saavuttaa
vaaleamman värinsä, pitää kuitenkin välttää puhtaan valkoista väriä. Kun risti on kuivunut, se
voidaan kiinnittää vaikkapa jalometallialustaan. Näin siitä tulee aivan ainutlaatuinen riipus tai
solmioneula.
Aika näyttää innostuvatko suomalaiset sydänrististä. Ajattelin kuitenkin seuraavan kerran peuran
sydäntä leikatessani olla hieman tavallista tarkempana, jos vaikka löytyisi jotain uutta ja
ainutlaatuista.

Panu Hiidenmies

 

Olli Kangas
Kirjoittaja Olli Kangas joulukuu 14, 2018 09:35