Karvainen ystävä kallis

Olli Kangas
Kirjoittaja Olli Kangas syyskuu 16, 2019 07:27

Karvainen ystävä kallis

Entisaikoina metsästyskoira oli enemmän apuväline kuin lemmikki. Kaveri se oli, joten
isännällä oli haikea mieli lopettaessaan epäkuntoon mennyttä apuvälinettään
niskalaukauksella. Hellämielisimmät antoivat rikki menneen koiran hävittämisen jonkun
tutun tehtäväksi.
Tunsin eräänkin talkkarismiehen, joka oli kotikunnassaan suosittu koirankadottaja.
Veteraanismies oli ollut sen kaltaisissa sotahommissa, että minkään nisäkkään hengiltä
ottaminen vaikka silmiin katsoen ei hänelle ollut roskasangon tyhjäämistä kauheampi
ponnistus.

Ajat muuttuvat. Minun prinsessametsästäjättäreni mäykky ei ollut vuottakaan kun
sairastupakuitteja löytyi jo tonnilla. Jos kaverin naama turpoaa, ryntäämme lääkäriin ja ostan
heti kaikki rohdot mitä konitohtori suosittelee. Jos oma naama turpoaa, no, ootellaan.
Jos liian mukava kaupunkielämä tai jokin muu syy sattuisi lopahduttamaan koirani
toistaiseksi erittäin elinvoimaisen metsästysvietin, en sitä monttuun heittäisi. Se saisi jatkaa
elämäänsä kaupunkilaisprinsessana sitten. Niin olen nähnyt käyvän totisemmissakin
metsästyskoiraperheissä. Kun jahti loppuu, syystä tai toisesta, saa koira eläköityä
seurakoirana.
Aika monelta olen myös kuullut sen, että kuluja ei lasketa kun karvakuono kipuilee.
Sen sijaan omalla kohdalla kolmenkympin poliklinikkamaksukin tuntuu turhalta- kyllä
kai se klimppi itsestäänkin katoaa kun ootellaan!
Ehkä meidän pitäisi itsellekin ne määräaikaishuoltotarkistukset tehdä. Ettei karvainen kallis
ystävä jäisi ilman mettäkaveria.

 

Olli Kangas

Olli Kangas
Kirjoittaja Olli Kangas syyskuu 16, 2019 07:27