Possut villeinä

Olli Kangas
Kirjoittaja Olli Kangas lokakuu 27, 2018 11:29

Possut villeinä

Mainitsin muutama vuosi sitten riistatutkijoille, että keskittykää villisikaan. ”Miksi?”, kysyttiin. Siksi, että se tulee olemaan kymmenen vuoden kuluttua hyvin keskeinen aihe riistaa koskevassa keskustelussa.

Kuusi vuotta on nyt kulunut. No. Sittemmin päätin ryhtyä seuramaan ASF:n levittäytymistä maailmalla ja villisikakannan kehittymistä kotosuomessamme. Tuli kirjoitettua uutisointia sikaruton leviämisestä ja nostettua asiaa esiin silloisessa päätoimittamassani aviisissa. Metsästäjät lähettivät kuvia ja antoivat tietoja villisikojen esiintymisestä. Possuja oli jo tuolloin laajalti.

Sittemmin viranomaiset löivät kovat piippuun. Annettiin asetus, jolla kiellettiin villisikojen ruokinta. Pientä lobbausta ja hups, asetus kumottiin yhtä nopeasti kuin se oli syntynytkin. Pari vuotta sitten perustettiin kaatokorvaus. Ryhdyttiin maksamaan pieniä summia rahaa, jotta villisiat saataisiin hävitettyä maasta. Lähes kaikki vastuutahot kiemurtelivat, koska olihan kyseessä myös mitä mielenkiintoisin riistaeläin ja myös maukas riistaruoka. Myös vastuuvirkamiehet ja järjestöjohtajat lähtivät ministereitä myöten kaikki innolla sikajahtiin. Olihan heillä yhteinen agenda. Siat on kerta kaikkiaan saatava hengiltä viimeiseen possuun saakka. Tosiasiassa he kyllä olivat myös nauttimassa sikajahdin jännityksestä ja mielellään olisivat varmasti ottaneet paistinkin mukaansa.

 

Kun kuskasin väkeä Ruotsiin tutustumaan villisian kannanhoitoon, metsästykseen sekä sen aiheuttamiin tuhoihin kymmenkuntavuotta sitten, näköpiirissä oli jo se mikä tulee tapahtumaan. Suomi on hyvä vauhtia saamassa uuden riistalajin. Ja niille, jotka sanovat minun puolustavan sikaa, tuotan pettymyksen. En ole koskaan sanonut, en sano, enkä tule sanomaan mitään puolesta, enkä vastaan. On kuitenkin mielenkiintoista seurata, kuinka villisikoja yritetään kaikin keinoin estää leviämästä maahamme, mutta silti kanta kasvaa yhä. Mistä itse asiassa on kysymys?

 

Suomessa tullaan tarvitsemaan kosolti osaavia koiria ja metsästäjiä aivan lähivuosina niin villisikojen kuin muidenkin riistaeläinten kannanhoidollisiin talkoisiin. Keinovalot, tappokorvaukset ja pakotteet eivät tule riittämään. Tahtotilaa ei ole. Vai onko? Onhan Suomesta tapettu aikoinaan majavat ja metsäpeurat sekä hirvikin lähes sukupuuttoon ja silloisilla varusteilla. Nyt ei saada muutamaa sikaa hengiltä vaikka käytössä on valot ja huippuoptiikka. Ennusteeni on Suomen villisikakannan voimakas kasvu. Edelleenkään en ota kantaa, onko se hyvä vai huono asia. Siinä on monta puolta.

 

Sillä aikaa kun seuraan villisian ympärillä vellovaa keskustelua sekä kannan rajoittamistoimien onnistumista, keskityn samalla itselleni uuden metsästyskoirarodun kasvattamiseen. Tällä rodulla sikoja pyydetään tuloksekkaasti länsinaapurissamme.

Panu Hiidenmies

Olli Kangas
Kirjoittaja Olli Kangas lokakuu 27, 2018 11:29