Voimakas stressipiikki tulossa

Hyvinvointiyritykset tekevät hyvää tiliä. Ihmisillä on asiat monessa mielessä paremmin kuin koskaan, mutta pahoinvointia esiintyy tai se tunnistetaan aiempaa useammin. Tarjotaan vaihtoehtoja fiiliksen parannukseen ja stressin hallintaan. Metsästys luo hyvinvointia, sanotaan. Olen havainnut sen luovan muutakin. Parhaimmillaan jahti on luonnollisimmista luonnollisinta fyysistä ja henkistä luonto mindfullnesia. Pahimmillaan se on stressaava jahtihelvetti.

Hirvi, hirvenmetsästys, lihanjako ja koirat. Ai ai. Hirvijahdin aloitusta edeltävä aika on monelle työstressiä kovempi paikka. Vanhat vääryydet nousevat pintaan ja suuret tunteet eivät pysy piilossa. Tutkittuani aihepiiriä hyvin läheltä ja myös sisältä, olen vakuuttunut siitä, että hirvijahdin lähestyminen nostaa monen verenpainetta. Jahtiin liittyy oikeudenmukaisuuskokemuksia, voimakkaita tunnelatauksia, onnistumisia ja epäonnistumisia. Hirvikoirien käyttö ja lihanjako nousevat keskiöön. Epäoikeudenmukaisuus passipaikkojen jaossa ja kavereiden suosiminen. Kuulostaako tutulta? Miksi moni jää pois jahdeista? Erilaiset persoonat kolahtelevat yhteen suurien tunteiden viedessä jahtia. Tämä voi olla hyväksikin jos elämässä ei muuten ole tarpeeksi jännitystä. Ehkä juuri tämä tekee osalle jahdista niin puoleensa vetävän.

 

Jahdin lähestyminen laittaa puhelimet laulamaan. Käsitellään hirvikokouksena asioita etukäteen ja jälkikäteen. Harva sanoo sanottavansa itse kokouksessa. Koirajahdin aikakaudella lähes kaikki ristiriidat ja paineet juontavat juurensa koiriin. Tutkittuani aihetta lähes viisitoista vuotta, totesin ylivoimaisesti suurimman osan jahtiporukoiden sisäisistä ristivedoista johtuvan suoraan tai välillisesti siitä, kuinka koirien kanssa toimittiin ja kuinka koiranohjaajien keskinäinen dynamiikka ja heidän arvostuksensa sekä koirien käytön tasapuolisuuskokemus toteutui.

 

Huojentavaa on se, että tismalleen samoin tuntuu olevan Ruotsissa. Jahdin lähestyessä puhelimet käyvät kuumina ja jahdinjohtaja saa osansa. Väki pyrkii asemoimaan itsensä suotuisasti ja soppaa keitetään tulevaa hirvikoitosta varten. Fiksuimmat pysyttelevät ulkokehällä. Tässä olisi äärimmäisen kiinnostava tutkimusaihe jollekulle innokkaalle. Seuratkaapa tilanteen kehitystä ja ilmoittakaa jos olen väärässä passissa.

 

Panu Hiidenmies

Voileipäkakku hirvestä

Kun metsästäjät viettävät juhlapäivää on mukava tarjoilla pöytäänkin teeman mukaisia herkkuja. Ohessa Jahtikuksan Tanjan ohje voileipäkakkuun.

 

Pari päivää ennen 

Aloita valmistelut suolaamalla hirven paisti. Olen yleensä pitänyt suolassa reilun vuorokauden, paistanut ja sen jälkeen antanut lihan vielä levätä vuorokauden tai pari kylmässä. Suolaan paistin 10% liuoksella eli 1/10 osa merisuolaa ja 9/10 vettä. Paistan suolalihan uunissa todella kypsäksi, se saa suorastaan murentua. Sisälämpö on noin 64 astetta. Suolaus takaa lihan mureuden.

Saaristolaisleipää väliin

Olen leiponut väliin 1-2 raitaa saaristolaisleipää, muut kerrokset teen vaaleasta leivästä.

Tässä ohje saaristolaisleipään, jota teen itse.

Vinkki: jos sinulla ei ole sopivaa vuokaa leiville niin voit tehdä ne alumiinisiin vuokiin. Muista voidella ne hyvin. Nämäkin voi tehdä muutama päivän ennen voileipäkakun kokoamista. Kun leivät oleutuvat ja hieman kuivahtavat on kakun kokoaminen helpompaa.

 

Kosteutus, ota hirven paistiliemi talteen. Paistiliemi siivilöidään ennen käyttöä. Laimenna sitä noin 1/5 lientä ja loput vettä. Kosteuta leivät kokoamisen yhteydessä.

Tässä täytteet joita olen käyttänyt soveltaen.

Täyte 1:

tuorejuustoa esim. pippuri

sipulia silputtuna

suolakurkkua

paistia silputtuna

ruokakermaa notkistukseen

 

Täyte 2:

paistia silputtuna tai hirvimakkaraa suikaleina

creme fraiche tai smetana

persiljaa siputtuna

dijon-sinappia

 

Täyte 3:

basilikaa silputtuna

basilika-tuorejuustoa

hirvenpaistirouhetta

 

 

Pinnalle 

Laadukasta majoneesia ja smetanaa sekoitetaan. Hirvenpaistia rouheena ja herneenversoja raitoina päälle.

Vinkki: täytän ja kosteutan kakun edellisenä iltana, pintatyöt jätetään juhla-aamuun.

 

Teksti ja kuvat: Tanja Heikkonen