Voileipäkakku hirvestä

Kun metsästäjät viettävät juhlapäivää on mukava tarjoilla pöytäänkin teeman mukaisia herkkuja. Ohessa Jahtikuksan Tanjan ohje voileipäkakkuun.

 

Pari päivää ennen 

Aloita valmistelut suolaamalla hirven paisti. Olen yleensä pitänyt suolassa reilun vuorokauden, paistanut ja sen jälkeen antanut lihan vielä levätä vuorokauden tai pari kylmässä. Suolaan paistin 10% liuoksella eli 1/10 osa merisuolaa ja 9/10 vettä. Paistan suolalihan uunissa todella kypsäksi, se saa suorastaan murentua. Sisälämpö on noin 64 astetta. Suolaus takaa lihan mureuden.

Saaristolaisleipää väliin

Olen leiponut väliin 1-2 raitaa saaristolaisleipää, muut kerrokset teen vaaleasta leivästä.

Tässä ohje saaristolaisleipään, jota teen itse.

Vinkki: jos sinulla ei ole sopivaa vuokaa leiville niin voit tehdä ne alumiinisiin vuokiin. Muista voidella ne hyvin. Nämäkin voi tehdä muutama päivän ennen voileipäkakun kokoamista. Kun leivät oleutuvat ja hieman kuivahtavat on kakun kokoaminen helpompaa.

 

Kosteutus, ota hirven paistiliemi talteen. Paistiliemi siivilöidään ennen käyttöä. Laimenna sitä noin 1/5 lientä ja loput vettä. Kosteuta leivät kokoamisen yhteydessä.

Tässä täytteet joita olen käyttänyt soveltaen.

Täyte 1:

tuorejuustoa esim. pippuri

sipulia silputtuna

suolakurkkua

paistia silputtuna

ruokakermaa notkistukseen

 

Täyte 2:

paistia silputtuna tai hirvimakkaraa suikaleina

creme fraiche tai smetana

persiljaa siputtuna

dijon-sinappia

 

Täyte 3:

basilikaa silputtuna

basilika-tuorejuustoa

hirvenpaistirouhetta

 

 

Pinnalle 

Laadukasta majoneesia ja smetanaa sekoitetaan. Hirvenpaistia rouheena ja herneenversoja raitoina päälle.

Vinkki: täytän ja kosteutan kakun edellisenä iltana, pintatyöt jätetään juhla-aamuun.

 

Teksti ja kuvat: Tanja Heikkonen

 

Hellettä piisaa

Kesän tultua muutama asia on tärkeä koirien kanssa. Ensinnäkin helle, kuinka pärjään koirani kanssa ettei sille tule lämpöhalvausta sekä se saa liikuntaa? No meillä asia on ratkennut tarhojen sijoittelun kautta, suurimman osan päivästä tarhat ovat varjon puolella ja koirat saavat retkottaa päivät suosiolla siellä sisällä lämpötilan kohotessa helposti. Raikasta vettä vaihdetaan useamman kerran päivässä ja ollaan myös kokeiltu Panun lanseeramia koirajäätelöitä. Resepti menee kutakuinkin näin: laitetaan vaikka hillopurkkiin koirannapuja, löhiöljyä yms sekä vettä. Jäädytetään ja annetaan koirien nuoltavaksi. Meillä ainakin koirat nuolevat näitä herkkuja –  en sitten tiedä miten homma toimisi, jos se ahnehdittaisiin mahaan suoriltaan.

 

IMG_2076Ennen vanhaan tarvittiin kekseliäisyyttä viilennykseen, nykyään on tarjolla kaikenlaisia viilentäviä alustoja ynnä muuta. Koirathan kokevat helteen erilailla kuin me ihmiset sillä he hikoilevat läähättämällä ja jonkin verran tassujen kautta. Ei ole siis helppoa olla koira helteillä.

Hommaahan voisi demonstroida laittamalla talvikamppeet päälle ja menemällä helteeseen tai vaikkapa sinne auton takakonttiin kauppareissun ajaksi.

Kunnon ylläpitoon ja liikuntaan on vain kaksi vaihtoehtoa itsellä – juoksutetaan koiria keskellä yötä, jos helle antaa yhtään periksi tai sitten vain uidaan. Omat koirani ajokoiraa lukuunottamatta menevät uimaan ainakuin vain mahdollista ja siellä sitten porskutetaan niin kauan kuin pyydetään takaisin. Tämä riittää keskikesän liikunnaksi aivan hyvin, kuntopohjan ollessa kohdillaan. Muutaman kerran viikossa sitten vaikka veneellä pitempää matkaa.

Tänä vuonna näkyy olevan erityisen paljon riesaa myös mäkäräisistä. Onko kenelläkään vinkkiä niiden torjuntaan?

 

-Tanja Heikkonen

Jahtikuksan aprillipila onnistui: mahdollista Suomessa

Saimme Jahtikuksaan palautetta aprillipilastamme.

”Kahvit meni väärään kurkkuu.”

”Älkää antako päättäjille tällaisia ideoita.”

”Hetken uskoin ja sitten tajusin mikä päivä on.”

Pilammehan koski riista- eli villilihaa ja sen verollepanoa.

”Hirvenlihakin verolle

Valtiovarainministeriö esittää lihan verotuksen ulotttamista myös riistanlihaan. Eilen julkaistussa selvityksessä pelkästään hirvenlihan verontuotto valtiolle olisi 15 miljoonaa euroa.

Jahtikuksan saamien tietojen mukaan eri riistalajeille on suunnitteilla eri verokannat. Pienriistan kilokohtainen vero kasvaa progressiivisesti ja kalleimman luokan osalta vero nousisi jopa 5 % kilolta.

Asiaa suunnitellut virkailija Matti Hetemäki valtiovarainministeriöstä kertoo veron tulevan olemaan näin ollen pyyn osalta 0,35-0,50 euroa. Verolla rahoitetaan lähinnä riistanhoitoa sekä susien pannoituksia Kainuussa sekä Pohjois -Karjalassa.

Hirvenlihakilon nettovero valtiolle tulisi tulevana syksynä olemaan noin 0,50 euroa/kilo. Veroa peritään ruhopainon mukaan. Veronmaksajain Keskusliitto pitää veroa kohtuullisena.

Toimitusministeriön mukaan verolait viedään läpi nopeutetulla menettelyllä ja ovat näin voimassa jo ensi syksynä.”

Moni Jahtikuksan seuraaja kommentoikin sosiaalisessa mediassa, että tämä olisi mahdollista heidän mielestään Suomessa. Me täällä Jahtikuksan toimituksessa leikittelimme hetken ajatuksella, että lihasta maksettaisiin veroa. Tarkoittaisiko se sitten, että kaikki kulut on verovähennyskelpoisia? Mitä se tekisikään meille koiranomistajille. Paljonko vietetään aikaa, kuljetaan autolla, hankitaan ruokaa ja varusteita ennenkuin koiralle ensimmäinen kaato saadaan? Päivärahan tuntirajat paukkuvat metsässä koiraa kouluttaessa, auton kanssa siirtymiä tulee väkisellä jahtimaille mennessä ja joskus karkko on sen verran pitkä, että nopea siirtymä on välttämätön. Kaikki vain viivan alle räknäämään.
Kuluja kyllä tulee ja joskus meinasin huvikseni laskea riekkokilolle hintaa pohjoisen reissulla. Lopetin sen kovin äkkiä, sillä noin kalliiseen lihaan ei vain ole varaa. Mutta mikäpä se semmoinen harrastus on, joka ei maksaisi?
Ja pitääkö metsästyksestä sitten alkaa maksamaan huviveroa, onhan se sen verran mukava harrastus?
No, vitsit vitseinä, mutta kehotan nyt kaikkia metsästäviä siskoja ja veljiä – menkää vaaliuurnille ja etsikää se ehdokas, kuka ei ole ensimmäisenä verottamassa villilihaa, joka on kuitenkin ympäristöteko. Muistetaan, että metsästys luo hyvinvointia!
Huvivero tällekin hetkelle, näyttää liian kivalta 🙂
Tanja Heikkonen

Off-season ja sosiaalinen media

Kohta se on taas totta, kausi on ohi suurimmilta osin. Mitä sitten tehdään? No, ainakin sosiaalisen median keskustelupalstat täyttyvät kaikenlaisesta väännöstä. Osa on asiaa ja osa – no, ei niin asiaa.

Olen pohtinut kuluneen viikon aikana tätä sosiaalista mediaa hyvinkin paljon, jo senkin takia, että se on osa työtäni. Se olisi myös monelle metsästysseuralle hyvä ikkuna ulospäin. Voi kertoa asioita mitä seurassa tehdään ja mitä kaikkea myös metsästyksen ulkopuolella touhutaan. Monella on nuorisotyötä, talkoita, riistanhoitoa näin ensialkuun mistä kannattaa suurelle yleisölle viestiä. Se voi antaa metsästyksestä ymmärtämättömälle ihan erilaisen viestin kuin alunperin on ollut ajatus lukijalla.

Off-season tekemistä, jos ei jaksa roikkua somessa 🙂

Omassa metsästysseurassani on saatu sosiaalisesta mediasta myös ihan aineellista hyvää, joku on jakanut  loppuneen ampumaklubin ilma-aseita. Se on saatu nuorisotyöhön. Ollaan saatu myös sitä kautta ihan rahaa nuorisotyön toteuttamiseen alueellamme.

Sitten se sosiaalisen median toinen puoli; avoimuus. Sosiaalinen media on mahdollistanut tietenkin ihmisten helpomman yhteydenpidon. Nimikin sen kertoo; sosiaalinen ja media. Itse arvostan avointa ja keskustelevaa ilmapiiriä, joskus saa vaikka vähän kipinöitä lennellä. Monesti se vie asioita eteenpäin ja saa ihmiset vaikuttamaan.

Ollaan siis mukana keskusteluissa!

 

Tanja Heikkonen