Avoimuutta

Pitkän metsästyspäivän jälkeen on mukava seurata sosiaalisesta mediasta miten koepäivät on sujuneet. Isot kilpailut lähettävät live-lähetyksiä kritiikeistä ja palkintojenjaosta.
Joskus kuuluu ja joskus ei. Mukava on kuunnella miten päivä on sujunut.
Tuloksetkin halutaan nähdä heti. Huomenna tai ensi viikolla riitä.
Avoimuus sanelee tätäkin toimintaa. Mietinkin, että milloin esimerkiksi noutajien, seisojien, spanieleiden yms kisoista joissa on mahdollista seurata livenä loppukahinoita?
Joku sanoo, että siitä tulee vaan sanomista ja spekulointia. Tulee sitä jokatapauksessa. Kokeillaan avoimuutta vielä enemmän.
Tanja Heikkonen

Kunnon Tosi-TV

Tarjoan lapsilleni Tosi-TV:tä useita kertoja viikossa. Heikon sorsakannan myötä jaksot ovat ollet tosi tapahtumaköyhiä ja käsikirjoitukset kovin samankaltaisia. Alla esimerkki Heikkosen perheen tositv-jaksosta. Joissain jaksoissa esiintyy myös neljäs henkilö –

perheen isä. Silti juurikaan ei muutosta tapahtumiin.

 

Tosi-TV:ssä tänään pyydystettiin ajokoiraa metsästä.

Tapahtumapaikka: joen tai järven ranta

Auto ajaa kauniissa maalaismaisemassa tien päähän. Autosta nousee nainen, kaksi lasta ja koira. Aseet ladataan. Henkilöt hiippailevat rantaan, koira seuraa sivulla. Huomattuaan rannan tyhjäksi, henkilöt asettautuvat sopivalle etäisyydelle toisistaan. Seuraa hiljaisuus.

Kalan äkillinen loiskahdus pintaan saa hahmot liikkumaan äkillisesti. Odotus jatkuu useamman tunnin, kunnes aurinko laskee.

Hahmot poistuvat paikalta.

Nainen: olipa hiljaista.

Poika: olisipa nähty edes sorsia.

Tyttö: minusta on mukava istua hiljaa paikallani.

Tavi lentää hämärässä poistuvan auton päältä.

 

Että tällaista Tosi-TV-jaksoa tarjoillaan Suomen keskipisteessä, ei ihan se perinteinen konsepti. Mutta tylsistyminen tekee meille kaikille hyvää. Taidetaan kuitenkin jättää nyt sorsajaksot pienelle tauolle ja jatkaa jänisjaksoilla. Ensi viikolla päästään myös kanalintujaksoihin.

Tanja Heikkonen

Helteisen  hauska haulikkotreeni

Kokkovuoren haulikkourheilukeskuksessa Lempäälässä järjestettiin männa viikonloppuna hauska haulikkopäivä nimikkeellä Jahtitreenit.

Tämä oli Pohjois-Hämeen ampujien haulikkojaoston pilottihengessä toteutettu yritystapahtuma.

Paikalle saapui varsin monialainen joukko mukavia ihmisiä, toiset aloittelijoita ja toiset jopa kilpailuissa ampuneita. Joten porukka kisasi kahdessa sarjassa, ”amatöörit” ja”ammattilaiset.”

Firmat olivat kaikenlaisia, pörssiyhtiöistä mikroyrityksiin.

Ammuntarasteja oli viritelty metsästystrapista  pieneen kompakkiviritykseen ja ykköstrappiin. Ja hauskaa oli kaikilla- oli osumia enemmän tai vähemmän.

Seuran tarkoitus on järjestää ensi vuonna suurempi Jahtitreenikisa, jossa on paljon monipuolisempaa ampumista tarjolla. Katsotaan miten onnistuu.

Lempäälän Kokkovuoren radan Jahtitreenit- tapahtuman palkintpojenjaossa oli iloinen meininki.

 

Joka tapauksessa, on hyvä idea kannustaa laiskoja harjoittelijoita käymään raadalla edes sitten kerran, ennenkuin jahtikausi kajahtaa käyntiin.

Esimerkiksi palloliitto on jo pitkään ollut mukana tukemassa jalkapallon ”höntsäilyhengessä” toteutuettuja yritystapahtumia. Samoin monissa muissa lajeissa tätä tehdään.

Haulikkoammunnassa ilmeisesti vain Pohjois-Hämeen Ampujien radalla- vai onko vastaavaa muualla?

Haulikkohöntsäily voisi olla yksi tapa houkutella ei-harjoittelevia metsästäjiä radalle hauskanpitoon. Enemmän treenilaukauksia = vähemmän haavakkoja.

Vielä ehtii muutaman kerran radalle ennen kauden alkua!

 

Teksti ja kuvat: Olli Kangas

Matoja, kirppuja ja erityisesti nenäpunkkeja

Jahtikausi on aivan ovella. Karvaisten jahtikaverien kuntohuippua valmennetaan kauteen. Mieleen hiipii paha paha mörkö. Onko meidän koiralla nenäpunkki? Kuinka häpeällistä jos nenä ei toimikaan. Linnut, hirvet ja jänikset karkaavat. Kaikki näkevät epäonnistumisen. Eläinlääkärille mars!

Kuinkahan monta epäonnistunutta metsästyskoirien koetta on selitetty nenäpunkilla? Tai pieleen mennyttä jahtitilannetta? Paras kuulemani selitys hakemattomalle koiralla oli, ”akka perhana juotti eilen piimää koiralle”. Tiesipä yksi hyväkäs kertoa, että koepaikalle ei tule ajaa yli 80 km/h:ssa. Muutoin häiriintyy koiran herkkä vainujärjestelmä.

Hyvät koirat haukkuvat, seisovat ja ajavat paremmin kuin huonot. Mutta nenäpunkki. Se on salaperäinen ja vähän pelottava. Koiranomistajien mielenmurhe nro 1 on juuri nyt se, onko oma koira mahdollisesti saanut nenäpunkkitartunnan ja syksyn jahdit ovat veitsenterällä. Kesästressin välttämiseksi ja oman mielen rauhoittamiseksi suosittelen lämpimästi eläinlääkärin vastaanotolle suuntaamista;). Ja lääkeyhtiöt tykkäävät.

 

Panu

 

ASELUPAPELLEILYSTÄ: PORKKANA OLISI KEPPIÄ TUOTTAVAMPAA

Poliisin palvelusta ei voi valittaa. He todella yrittävät tehdä elämästä mukavaa metsästäjälle ja
ammunnan harrastajalle. Kaikki näytöt, kysymykset ja tilanteet sujuvat mukavasti.
Tapaamamme virkahenkilöt eivät omituisia sääntöjä keksi. Siihen tarvitaan poliitikkoja.
Viimeisin tuore osoitus tästä omalla kohdallani oli, että poliisilta tulee ystävällinen muistutus
siitä, että uusien sääntöjen mukaan erään käsiaseeni lupa on nyt kypsästi viisivuotias ja
minun on todistettava että harrastukseni jatkuu. Tai pyssy haetaan pois.
No meikäläisen kalenterissahan ei tällaista merkintää ollut, eli ilman ystävällistä
muistutuskirjettä poliisilta olisi tullut isoompi ongelma. Siitä kiitän kauniisti. Ongelmaa
harrastuksen jatkumisen todistamisesta ei ole. Kuulun kahteen ampumaseuraan ja yhdenkin
todistus harrastuksesta riittää.
Jos lupa on myönnetty metsästyksen perusteella, pitää todistus hankkia
riistanhoitoyhdistykseltä, ja ainakin meillä päin se maksaa 27 euroa. Kylläpä se oikeasti pitäisi
riittää, että elää kunnolla ja on kelvollinen aseita omistamaan. Tai sitten pitäisi autoilijat laittaa
ajokokeeseen vähintään viiden vuoden välein. Moottoripyöräilijöistä puhumattakaan.
Arvokasta poliisin työaikaa kuluu tässä touhussa harrastuksen jatkumisen kyselyihin. Ja
ampumaseuran jäsenyystodistus riittää. Kukapa ei sellaista saisi? Ja mitä se todistaa? Ei
paljoa.
Varmasti tämän hienon säännön tarkoitus on kerätä käyttämättömiä, potentiaalisesti
vaarallisiin käsiin joutuvia pössyköitä pois. Tarkoitus hyvä, keino auttamattoman kömpelö.
Tuloksena kuluja, eikä todennäköisesti edes marginaalisia hyötyjä yhteiskuntamme
turvallisuuden lisäämiseksi.
Turhien pyssyjen poijes keräily on hyvä idea, mutta se toimii vain porkkanalla, ei kepillä.
Tämän “osoita harrastuksesi viiden vuoden välein” pelleilyn tilalle pitäisi julistaa “maksamme
100€ käyttämättömästä pyssystäsi” kampanja. Jopa saatais muutama junanvaunullinen
pyssyrautaa sulattoon vietäväksi. Ja säästyisi todistelurumban aiheuttama
byrokratiakustannus, työajan menekki sekä ylenpalttinen harmitus ja päänsärky.
Muistakaa käydä ampumaradoillanne. Siihen on muitakin syitä kun harrastuneisuuden
todistamisen tarve.

Hellettä piisaa

Kesän tultua muutama asia on tärkeä koirien kanssa. Ensinnäkin helle, kuinka pärjään koirani kanssa ettei sille tule lämpöhalvausta sekä se saa liikuntaa? No meillä asia on ratkennut tarhojen sijoittelun kautta, suurimman osan päivästä tarhat ovat varjon puolella ja koirat saavat retkottaa päivät suosiolla siellä sisällä lämpötilan kohotessa helposti. Raikasta vettä vaihdetaan useamman kerran päivässä ja ollaan myös kokeiltu Panun lanseeramia koirajäätelöitä. Resepti menee kutakuinkin näin: laitetaan vaikka hillopurkkiin koirannapuja, löhiöljyä yms sekä vettä. Jäädytetään ja annetaan koirien nuoltavaksi. Meillä ainakin koirat nuolevat näitä herkkuja –  en sitten tiedä miten homma toimisi, jos se ahnehdittaisiin mahaan suoriltaan.

 

IMG_2076Ennen vanhaan tarvittiin kekseliäisyyttä viilennykseen, nykyään on tarjolla kaikenlaisia viilentäviä alustoja ynnä muuta. Koirathan kokevat helteen erilailla kuin me ihmiset sillä he hikoilevat läähättämällä ja jonkin verran tassujen kautta. Ei ole siis helppoa olla koira helteillä.

Hommaahan voisi demonstroida laittamalla talvikamppeet päälle ja menemällä helteeseen tai vaikkapa sinne auton takakonttiin kauppareissun ajaksi.

Kunnon ylläpitoon ja liikuntaan on vain kaksi vaihtoehtoa itsellä – juoksutetaan koiria keskellä yötä, jos helle antaa yhtään periksi tai sitten vain uidaan. Omat koirani ajokoiraa lukuunottamatta menevät uimaan ainakuin vain mahdollista ja siellä sitten porskutetaan niin kauan kuin pyydetään takaisin. Tämä riittää keskikesän liikunnaksi aivan hyvin, kuntopohjan ollessa kohdillaan. Muutaman kerran viikossa sitten vaikka veneellä pitempää matkaa.

Tänä vuonna näkyy olevan erityisen paljon riesaa myös mäkäräisistä. Onko kenelläkään vinkkiä niiden torjuntaan?

 

-Tanja Heikkonen

Muutamia kuvia Pohjois-Suomen Erämessuilta

Kylläpä kelit hellivät perjantaina-sunnuntai akselilla, kun Oulussa pidettiin Erämessuja. messut keräsivät reilun 38. tuhatta kävijää. Lauantaille sattui pahin ryysis kun lähes puolet messuvieraista oli käymässä paikan päällä.

Omaan messuhaaviin jäi ainakin perhokalastusvälineiden hankinta.

Dovrefjellin housut kiinnostivat ostajia.
Dagsmarkin koiranruoat herättivät kiinnostusta. Uudella tekniikalla tehdyt nappulat rantautuvat pikkuhiljaa kauppoihin.
Lämmin sää helli messuyleisöä.
Kahvittelupaikkoja oli useita. Perinteisempiä lienee tämä kahvila.

 

Lieneekö itsellä messuväsymystä vai joko kaiken maailman tilpehöörit löytyy, kun ihmeellisempiä ahaa-elämyksiä eivät messut tarjonneet.

 

Tanja Heikkonen

Jahtikuksan aprillipila onnistui: mahdollista Suomessa

Saimme Jahtikuksaan palautetta aprillipilastamme.

”Kahvit meni väärään kurkkuu.”

”Älkää antako päättäjille tällaisia ideoita.”

”Hetken uskoin ja sitten tajusin mikä päivä on.”

Pilammehan koski riista- eli villilihaa ja sen verollepanoa.

”Hirvenlihakin verolle

Valtiovarainministeriö esittää lihan verotuksen ulotttamista myös riistanlihaan. Eilen julkaistussa selvityksessä pelkästään hirvenlihan verontuotto valtiolle olisi 15 miljoonaa euroa.

Jahtikuksan saamien tietojen mukaan eri riistalajeille on suunnitteilla eri verokannat. Pienriistan kilokohtainen vero kasvaa progressiivisesti ja kalleimman luokan osalta vero nousisi jopa 5 % kilolta.

Asiaa suunnitellut virkailija Matti Hetemäki valtiovarainministeriöstä kertoo veron tulevan olemaan näin ollen pyyn osalta 0,35-0,50 euroa. Verolla rahoitetaan lähinnä riistanhoitoa sekä susien pannoituksia Kainuussa sekä Pohjois -Karjalassa.

Hirvenlihakilon nettovero valtiolle tulisi tulevana syksynä olemaan noin 0,50 euroa/kilo. Veroa peritään ruhopainon mukaan. Veronmaksajain Keskusliitto pitää veroa kohtuullisena.

Toimitusministeriön mukaan verolait viedään läpi nopeutetulla menettelyllä ja ovat näin voimassa jo ensi syksynä.”

Moni Jahtikuksan seuraaja kommentoikin sosiaalisessa mediassa, että tämä olisi mahdollista heidän mielestään Suomessa. Me täällä Jahtikuksan toimituksessa leikittelimme hetken ajatuksella, että lihasta maksettaisiin veroa. Tarkoittaisiko se sitten, että kaikki kulut on verovähennyskelpoisia? Mitä se tekisikään meille koiranomistajille. Paljonko vietetään aikaa, kuljetaan autolla, hankitaan ruokaa ja varusteita ennenkuin koiralle ensimmäinen kaato saadaan? Päivärahan tuntirajat paukkuvat metsässä koiraa kouluttaessa, auton kanssa siirtymiä tulee väkisellä jahtimaille mennessä ja joskus karkko on sen verran pitkä, että nopea siirtymä on välttämätön. Kaikki vain viivan alle räknäämään.
Kuluja kyllä tulee ja joskus meinasin huvikseni laskea riekkokilolle hintaa pohjoisen reissulla. Lopetin sen kovin äkkiä, sillä noin kalliiseen lihaan ei vain ole varaa. Mutta mikäpä se semmoinen harrastus on, joka ei maksaisi?
Ja pitääkö metsästyksestä sitten alkaa maksamaan huviveroa, onhan se sen verran mukava harrastus?
No, vitsit vitseinä, mutta kehotan nyt kaikkia metsästäviä siskoja ja veljiä – menkää vaaliuurnille ja etsikää se ehdokas, kuka ei ole ensimmäisenä verottamassa villilihaa, joka on kuitenkin ympäristöteko. Muistetaan, että metsästys luo hyvinvointia!
Huvivero tällekin hetkelle, näyttää liian kivalta 🙂
Tanja Heikkonen

OLET KELVOTON – SINÄPÄ SE OOT!

“Älykästä ihmistä on perin hankala päihittää väittelyssä. Tyhmää ihmistä on mahdotonta päihittää väittelyssä.” –Bill Murray

Eräs poliitikko julkaisi FB-sivullaan mielipiteensä uudesta vieraslajeja koskevasta lakimuutoksesta. Hän oli kauhuissaan vieraslajeihin kuuluvien eläinten oikeuksien puolesta.

Jo muutaman vastauksen jälkeen esillä olivat sudet ja pian poliitikkoa jo syytettiin huumeiden käyttäjäksi,.Esille saatiin jotenkin myös sellaiset tunnetut sukunimet kuin Hitler ja Stalin. Pian oli kuvassa suden raateleman koiran käpälä ja tapettuja supikoiria. Kohta joku tietenkin löysi karvaisen aasinsillan vanhustenhoidon nykytilaan ja toinen kommunismin kaikinpuoliseen epäonnistumiseen.

Päätöstä, tai sitten keskustelua, tai jotain, pidettiin myös pitävänä todisteena vuoroin vihreiden, vuoroin demareiden pahuudesta ja koko edustuksellisen demokratian, sekä erityisesti kansanedustuslaitoksen rappiosta.

Ja tietenkn pääministerimme liikemiesuran liikkeet tuomittiin ja hänet julistettiin rosvojen ylipäälliköksi yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat joskus tehneet jotakin ansaitakseen rahaa.

Varmasti tuosta “keskustelusta” oli moderoitu kammottavimmat (ja samalla hauskimmat) esitykset pois. On huomautettava, että mukana oli erittäin paljon asiallisiakin kommentteja puolesta ja vastaan. Hyvä niin.

Alussa minua oikeasti kiinnosti tutustua ilmeisen älykkään ja koulutetun ihmisen mielipiteeseen, joka on omani kanssa täysin päinvastainen. Miten tuo ihminen on kasvanut noin erilaiseksi kuin minä, samassa pienessä maassa? Voisinko ymmärtää, kenties jopa osallistua kömpelöllä verbaalisella kontribuutiollani ajatustenvaihtoon?

 

Luontopoliittisesta lukusessiosta tuli viihdetuokio, jossa itse asia jäi kansankomiikan jalkoihin.

On huomautettava, että mukana oli erittäin paljon asiallisiakin kommentteja puolesta ja vastaan. Hyvä niin.

Metsästävät veljet ja sisaret. Hyväksykäämme, että kaikki eivåt hyväksy meitä.

Ei viitsittäisi olla niitä koomikko Murrayn tyhmiä, joita on mahdotonta päihittää väittelyssä. Ollaan niitä, joita on vaikea päihittää väittelyssä.

 

Olli Kangas

Off-season ja sosiaalinen media

Kohta se on taas totta, kausi on ohi suurimmilta osin. Mitä sitten tehdään? No, ainakin sosiaalisen median keskustelupalstat täyttyvät kaikenlaisesta väännöstä. Osa on asiaa ja osa – no, ei niin asiaa.

Olen pohtinut kuluneen viikon aikana tätä sosiaalista mediaa hyvinkin paljon, jo senkin takia, että se on osa työtäni. Se olisi myös monelle metsästysseuralle hyvä ikkuna ulospäin. Voi kertoa asioita mitä seurassa tehdään ja mitä kaikkea myös metsästyksen ulkopuolella touhutaan. Monella on nuorisotyötä, talkoita, riistanhoitoa näin ensialkuun mistä kannattaa suurelle yleisölle viestiä. Se voi antaa metsästyksestä ymmärtämättömälle ihan erilaisen viestin kuin alunperin on ollut ajatus lukijalla.

Off-season tekemistä, jos ei jaksa roikkua somessa 🙂

Omassa metsästysseurassani on saatu sosiaalisesta mediasta myös ihan aineellista hyvää, joku on jakanut  loppuneen ampumaklubin ilma-aseita. Se on saatu nuorisotyöhön. Ollaan saatu myös sitä kautta ihan rahaa nuorisotyön toteuttamiseen alueellamme.

Sitten se sosiaalisen median toinen puoli; avoimuus. Sosiaalinen media on mahdollistanut tietenkin ihmisten helpomman yhteydenpidon. Nimikin sen kertoo; sosiaalinen ja media. Itse arvostan avointa ja keskustelevaa ilmapiiriä, joskus saa vaikka vähän kipinöitä lennellä. Monesti se vie asioita eteenpäin ja saa ihmiset vaikuttamaan.

Ollaan siis mukana keskusteluissa!

 

Tanja Heikkonen