JOUSIJOOGA – syksyn trendilaji

Majavapassissa näkymättömien pikkupirujen syötävänä ihminen oivaltaa asioita. Kuten
tämänkin, että joogaahan passissa könnäämisen täytyy olla. Hemmetti! Minähän olenkin
syvällinen pohdiskelija ja tavoittelen henkistä autuuden tilaa!
Joogaa tunnetusti harrastetaan monella tapaa ja eri syistä. Se on kehollista terapiaa ja
rentoutumista ja siinä nähdään maagisuskonnollisia merkityksiä. Intiassa se on tietenkin
tärkeä osa kansanperinnettä. Joillekin jooga on fyysisesti rankkaa vääntämistä, toisille
eettinen elämäntapavalinta, hengellinen kokemusmaailma. Yhteistä kaikille on se, että
joogassa pyritään saavuttamaan hengellinen rauhan tila. Kaikki tuo sopii metsästykseen.
Joogaa joka lähtöön
Modernin joogan muodoiksi tunnistetaan esimerkiksi hathajooga, sivanandajooga,
astangajooga, kundaliinijooga, sahajajooga. Muodikkaammilta kuulostavat nimikkeet
flowjooga, hotjooga ja yinjooga. Puhumattakaan äijäjoogasta, SUP-joogasta tai äitiysjoogasta.
Jousijoogaaja keskittyy olemaan paikallaan ja hiljaa, välittämättä ulkoisista ärsykkeistä kuten
perkeleellisistä pikkupirujen puremista. Tai ryömivistä hirviökärpäsistä. Näin jousijoogaaja
saavuttaa sisäisen rauhan tilan. Aistit toimivat selkeästi ja mieli asettuu seesteiseen jousiflow-
tilaan. Hän kokee yhtenäisyyden ja autuuden tunteen samalla havainnoiden tarkasti
ympäristön liikkeet.
Toimintaa tulee jos tulee…
Visualisaatioharjoituksella hän toistaa satoja kertoja mielessään saaliin saapumisen ampuma-
alueelle, ja suorittaa mielessään harjoituksen toiminnallisen osuuden. Jousijoogan
toiminnallinen taso saavutetaan mikäli saaliseläin saapuu paikalle. Tämä edellyttää kosmisten
voimien suotuisaa myötävaikutusta eikä se todellakaan toteudu joka harjoituskerralla.
Jos kotona joku on sitä mieltä, että vietät passissa liika aikaa, hänelle voi lausua kuuluisan
joogapäällikön ikiviisauden:
“Ei jooga vie aikaa. Se antaa aikaa.” -Ganga White, yogi
Joogalla on joidenkin tutkimusten mukaan ollut positiivisia vaikutuksia esimerkiksi ADHD:n,
selkävaivojen, suolistovaivojen ja masennuksen oireisiin. Bingo, kaikkia löytyy pikkuisen.
Siispä jousijoogaamaan enenevässä määrin suuntaamme! Ehkäpä toiminnallinen osuus
toteutuu jo seuraavassa harjoituksessa….

 

Olli Kangas

Ilman harjoitusta, metsään meni se…

Aloitteleva jousimetsästäjämme kokeili uutta joustaan ja totesi, tämähän on mainiota, ihan kuin rynkyllä ampuisi,
kyllä minä tämän diopterin osaan. Muutaman harjoituskerran jälkeen ei kun rinta rottingilla ampumakokeeseen.
Noh, heti ensimmäinen nuoli lähti lentoon ennenkuin laite oli edes tähtäysasennossa. Ei ollut laite tuttu joten sankarimme ampui hutin
ennenkuin edes tähtäsi. Oli kuulemma ensimmäinen kerta, kun joku ampuu koko taulusta ohi. Nuoli kyllä löytyi.  Mutta siitäpä alkoikin tärinä ja tohina, merkki tuli mutta ei niin kovin komeasti.
Joten kehotan muita jousimetsästäjän alkuja ensin harjoittelemaan ja sitten vasta merkkiä ampumaan.
Tuosta viistastuneena hankkiuduin oppia saamaan. Helsingin jousiammuntahalli sitä antaa Konalassa ja siitä alkoi oikea opettelu.
Pari sataa laukausta, ja jousi kiristettynä 50 paunaan alkaa jo pysymään hyppysissä. Kyllä se siitä!
Sama koskee kivääritouhua, jonka pitäisi olla tutumpaa. Juttelin männä viikolla kivääriguru Juha HIrven kanssa. Hän painotti sitä, että oma ase ja jahdissa käytettävät patruunat on tunnettava, pitää käydä radalla ja uhrata jahtipaukkuja treeneihin. Jos nimittäin haluaa ampua tarkan ja turvallisen kudin oikeaa maalia kohti. Joten nöyrin mielin hankkiuduin radalle ja roilotin pari lootaa lapualaisia pitkin seiniä. Kyllä se kasa pienenee.
Menkää ystävät radalle. Vaikka olisitte kuinka hyviä kaikessa.
Kuti menee metsään ilman harjoitusta. Älä sinä mene metsään ilman harjoitusta.
Olli Kangas