Mitäs me viihdetappajat?

Uudesta eläinsuojelulaista löytyy termi viihdetappaminen. Joissakin nettikeskusteluissa sitä on jo rinnastettu metsästykseen, siitä kärjistetty otsikkoni siis.

Palatakseni tähän termiin; kukaan metsästäjä ei tapa viihteen vuoksi. Myönnän kyllä, että alkukantaiset vietit ja tyytyväisyys valtaavat mielen, kun koiran kanssa yhdessä on saatu saalista pöytään. Tämä tyytyväisyys jatkuu saaliinkäsittelyn merkeissä ja lopulta lopputuotteena ruokapöydässämme asiaankuuluvien höysteiden kanssa. Ja jos joku tappaa riistaa viihteen vuoksi, en kutsu häntä metsästäjäksi.

Uusi eläinsuojelulaki linjaa monia asioita, muun muassa sen tarvitaanko jatkossa koirakokeissa eläinlääkärin jatkuvaa läsnäoloa. Eläinlääkärit tarkastelisivat koiran stressitilaa ja väsymystä. Tämä tarkoittaisi ainakin oman harrastukseni parissa kokeiden radikaalia vähenemistä. Suomenniemellä ei ole niin montaa eläinlääkäriä, että asiaa pystyttäisiiin valvomaan. Mitä tämä sitten tekisi koirakokeiden nyt jo korkeille hinnoille. Koirakokeita järjestetään jalostusta varten, siellä mitataan asioita ja ominaisuuksia koirista. Osittain kokeita järjestetään meidän koiranomistajien kilpailuvietin takia. Kaiken tämän lisäksi ne ovat sosiaalinen tapahtuma omistajille, KAER-kokeet ovat myös arvokas paikka oppia ja omaksua tietoa omaa koirankoulutustaan varten. Suurin osa kohdalleni sattuneista ylituomareista ovat neuvoneet ja auttaneet tulevia kokeita ajatellen.

Ylituomarin lisäksi kokeessa on ainakin koetoimitsija sekä ajavien ja haukkuvien kokeissa vielä ryhmätuomarit. Useita silmäpareja valvomassa koiran hyvinvointia, jos vaikka omistaja ei siihen kykenekään. Esimerkiksi ajokokeissa tarkistetaan ensimmäisen erän jälkeen, että onhan koiralla kaikki kunnossa. Tarvitaanko me tähän vielä eläinlääkäriä vai voidaanko luottaa pitkään harrastuksessa mukanaolleiden maalaisjärkeen? Nyt onkin aika kaikkien harrastajien myös ottaa kantaa tulevaan eläinsuojelulakiin, aikaa on tämän kuun loppuun.

 

Tanja Heikkonen

Koirien onnistuminen kunnia-asia  

Koepaikka tyhjenee. Koirakot suuntaavat koteja kohti, osa tyytyväisenä päivään, osa vähemmän tyytyväisenä. Kova keli; lähes kahdenkymmenen asteen pakkanen ja lumen alla oleva kovakantinen hanki aiheuttivat osalle koirakoista keskeyttämisen. Koirakoiden autojen perävalojen kadottua jää kokeen järjestäjille vielä koepaikan siivoaminen, papereiden lähettäminen ja muut välittömästi hoidettavat tehtävät. Siihen, että koe onnistuu nähdään vaivaa pitkään ennen koetta. 

-Yppäristä puhutaan, että miksi täällä tulee aina niin paljon ykkösiä. Kannattaisi tulla kokeilemaan, täällä on aina erinomaisesti järjestetyt kokeet, KV Erämiesajojen ylituomarina toiminut Hannu Hämäläinen kertoo.  

Kokeen onnistuminen vaatii ponnisteluja koetoimitsijalta, hyvät maastot ja paljon talkoohenkeä. Sekä jonkinlaiset tilat koepaikalta. Yppärin kokeeseen osallistui kaikkiaan 22 koirakkoa, se tarkoittaa jokaisen koiran kohdalla vähintään kolmea henkilöä. Ohjaajan ja kaksi tuomaria.  

Ajokokeiden tarkoitus on tuottaa tietoa jalostusta varten, kuten muissakin metsästyskoirien kokeissa. Mitattavia asioita ovat muun muassa ajo-ominaisuudet. Tarkoituksena on myös kehittää harrastajien yhteistoimintaa. Kaikki mitataan myös koiran hyvinvointi edellä, jos koira loukkaa itseään maastossa niin koe keskeytetään saman tien. 

 

Luppakorvat viehättää 

Koetoimitsijana Yppärissä hääräävä Jari Fors on ajokoira-mies henkeen ja vereen. Lapsuuskodista alkanut koiraharrastus alkoi suomenpystykorvan kanssa, mutta jossain vaiheessa Forssilla ”korvat tipahtivat alaspäin” ja ajokoiria on kasvatettu yli kolmekymmentä vuotta. Viideskymmenes ajokoira-pentue saanee alkunsa tänä keväänä. 

-Kyllä minä olen syntynyt semmoiseen kotiin, että pystykorvan pentu oli vieressä jo pikkupoikana. Isä oli jo 60-luvulla Nöpö nimisellä uroksella Haukku-otteluissa mukana. 

Mies oli itsekin tulessa Erämiesajoissa. Vaikka koekäyntejä on tullut vuosien aikana neljän sadan pintaa niin se aina jännittää. 

-Ykkösistä puhutaan sadoissa, en ole tarkkaa lukua pitänyt, mutta niitä on 150-200 välillä. Vieläkin se jännittää, kun kokeissa starttaa, Jari kertoo. 

Kaiken harrastamisen takana on koko perheen tuki.  

-Viikonloput jolloin olen kauden aikana kokona, ne on laskettavissa yhden käden sormissa. Eihän siitä mitään tulisi, jos vaimo ei olisi hommassa mukana. Meillä on yhteinen tämä kenneli ja yhdessä hoidetaan pennut, Jari kertaa 

 

Monien ykkösten Yppäri 

Kuten jutun alussa mainitaan niin Yppäri on kuuluisa kovista tuloksistaan. Mistä ne hyvät tulokset sitten johtuvat? 

-Kyllähän nämä hyvät tulokset vaatii, että paneudutaan järjestelyihin. Tutustutaan maastoihin ja hommataan tarvittaessa oppaita koeryhmille. Minulle on kunnia-asia, että maastot on hyvät ja tasapuoliset. Meillä panostetaan myös siihen, että joka maastossa on opas, joka tuntee ne.  

Jari Forssin oma koepäivä onnistui erinomaisesti.  

-Ei minulle ole tärkeää, että pentu on lapsitähti. Annan kaikille lapsuuden. Hyvin rauhassa lähdetään liikkeelle,  tärkeintä on että se syttyy ensimmäisenä syksynä. Toinen syksy on erittäin tärkeä. Silloin mahdollisimman paljon kertoja, keskitytään siihen, että oppii haun.  

 

Teksti ja kuvat: Tanja Heikkonen

 

Juttu Yppärin ajokokeista tulossa Jahtikuksan YouTube-kanavalle. Käy tilaamassa kanava niin tiedät!