Susi on nykyisin kiistatta eniten mediassa keskustelua, murhetta ja intohimoja aiheuttavin riistaeläimemme. Tämä ei ole sattumaa ja näin tulee myös jatkumaan. Sutta lähdettiin määrätietoisesti palauttamaan maahamme ja tavoitteet ovat onnistuneet. Sudet ovat levittäytyneet myös Länsi – ja Etelä Suomeen. Raamina käytettiin sudenhoitosuunnitelmaa. Tämä suunnitelma on sinänsä hyvä, mutta sitäkin voidaan tulkita kovin eri tavoin. Suden suojelua edistävien tahojen tavoitteena lienee kasvattaa susikantaa vielä nykyisestä.
Juridinen suoja suden ympärillä on vahva ja vahvistuu uusien tulkintojen avulla edelleen. Tavoitteena on levittää ja lisätä susien määrää Suomessa. Perustana on Euroopan Unionin luontodirektiivi ja sen tulkinta sekä Suomea koskeva oikeudenkäyttö. Suomea koskevaksi ohjeistukseksi Maa – ja metsätalousministeriö linjaa asetusteitse ja poliittisesti Suomen susipolitiikkaa.
Suomen riistakeskus on valtion julkisoikeudellinen laitos ja suden osalta se toteuttaa julkisoikeudellista tehtäväänsä. Keskuksen kädet ovat sidotut. Susia suojelevat tahot taas ovat taitavalla oikeudenkäytöllään, mediatoiminnoillaan sekä aktiivisella vaikuttamisella onnistuneet rakentamaan sutta hyvin suojelevat oikeudelliset tulkintakäytännöt.
Vielä hetki sitten sutta saattoi metsästää kannanhoidollisin perustein. Tilanne on muuttunut hyvin nopeasti ja suomalainen koirankäyttöön perustuva metsästys on joutunut todella tukalaan rakoon.
On nähtävissä, että oikeudellinen puolustusjärjestelmä suden eduksi tulee pitämään ja susien määrä kasvaa. Metsästäjät tuntevat aiheellisesti jääneensä yksin ja harkitsevat suoraa toimintaa kieltäytymällä yhteistyöstä. Tehokkain tapa susikonfliktissa menestymiseksi on kuitenkin aktiivinen oikeudellinen toiminta metsästäjien susitavoitteen edistämiseksi. Yhteiskunnan suhtautuminen susipolitiikkaan ja yleensäkin metsästykseen on nyt yllättäen vedenjakajalla. Voittajana on todennäköisesti susi.
Panu Hiidenmies
Päätoimittaja Jahtikuksa