Supi se ehtii

Suppana, subaru, supi. Rakkaalla vieraslajillamme on monta nimeä. Supikoira ja kuten ruotsalaiset nimittivät lajia, aasialainen vesikettu. Nyt se on ehtinyt sinne minne se matkalla olikin. Etelä – ruotsin rehevät lehtomaisemat ovat saaneet supikoirasta uuden asukin. Aiemmin supikoira jo kipitti Suomen Lapista norjaan. Jäämeren rantojen lintukoloniat kutsuivat.

Ruotsalaiset eivät vieläkään tiedä mikä heitä odottaa, vaikka toki ovat valmistutuneet jo vuosia.  Kyllä vaeltavista supikoirista on ollut huhuja kauemmankin aikaa, mutta nyt viimeistään virallisesti.  Supikoiria on tavattu eteläisessä Ruotsissa. Tanskan suunnalta supikoirat lähestyvät myös. Mukana invaasiossa tulee kaikki kiva mitä kuvitella saattaa. Ruotsissahan on jo mm. ekinokokkia eli levittäjiä on kohta runsaasti. Maassa pesivät linnut saavat pian aivan uuden haasteen.

Vajaa parikymmentä vuotta sitten Suomeen saapui kutsuttuna delegaatio osaavia ruotsalaismetsästäjiä. Oli sovittu viikonlopun ohjelmaksi supikoirien koulutusmetsästys. Ruotsalaiskollegat halusivat tutustua käytännössä supikoiran elintapoihin ja itse jahtiin. Ajankohtana oli helmikuu ja pakkasta parisenkymmentä astetta.

 

Koulutusmetsästys aloitettiin delegaation saavuttua ja lounastettua perjantaina. Etukäteen tiedusteltuihin paikkoihin suunnattiin osaavien paikallisten luolakoirien ja metsästäjien tukemana. Luolametsästys jatkui pimeään saakka ja jatkui lauantaina heti auringon noustua.  Iltapäivällä hajaantuneena metsästänyt seurue kokoontui riistaparaatiin, jossa oli 21 supikoiraa ja yksi mäyrä.

Yksi ruotsalaisista oli kaivuuryhmässä lauantain jahdissa. Terrieri pesään ja tutkalla paikannettiin. Ruotsalaisvieras tiedusteli kohteliaasti, ”mikä mahtaa olla tilanne”? Iskimme rautakangen mäkeen pystyyn ja totesimme yhteen ääneen koulutusmetsästyksen alkavan nyt. Länsinaapurimme edustaja tiedusteli etäisyyttä maan alla työskentelevään koiraan. Totesimme riistan ja koiran ottavan toisistaan mittaa vajaan neljän metrin syvyydessä. Innokas supijahtiopiskelija otti terhakasti kangen käteensä, viritti koko vartensa iskuun ja iski kaikella voimallaan tutkan osoittaman paikkaan. Yhdessä totesimme noin kynnen kokoisen palan jäistä maata irronneeksi. Heja! Heja! enää olisi 387 cm kaivuuta jäljellä!

No. koulutusmetsästys sujui kaiken kaikkiaan loistavasti ja oppia siirtyi Ruotsiin tulevia koitoksia varten. Kaivuuryhmän ruotsalaismetsästäjä antoi kaikkensa ja kaivoi suomalaisten tukemana itsensä läpi jäisen maan. Vieraslaji otettiin tyylillä talteen. Koko jahtiseurue totesi talvisen supikoirajahdin vaativuuden.

Pari viikkoa myöhemmin tapasin tarinamme ruotsalaismetsästäjän maailmalla. Minut nähdessään hän tuli puolijuoksua eteeni, otti kahdella kädellä ja puristi kättäni. ”Tusen tack!”, että järjestitte sen supikoirien koulutusmetsästyksen. Ymmärrämme nyt todella, että emme halua supikoiraa Ruotsiin. Meistä ei kerta kaikkiaan ole siihen”!  Pian nähdään onko.

 

Panu Hiidenmies

OLET KELVOTON – SINÄPÄ SE OOT!

“Älykästä ihmistä on perin hankala päihittää väittelyssä. Tyhmää ihmistä on mahdotonta päihittää väittelyssä.” –Bill Murray

Eräs poliitikko julkaisi FB-sivullaan mielipiteensä uudesta vieraslajeja koskevasta lakimuutoksesta. Hän oli kauhuissaan vieraslajeihin kuuluvien eläinten oikeuksien puolesta.

Jo muutaman vastauksen jälkeen esillä olivat sudet ja pian poliitikkoa jo syytettiin huumeiden käyttäjäksi,.Esille saatiin jotenkin myös sellaiset tunnetut sukunimet kuin Hitler ja Stalin. Pian oli kuvassa suden raateleman koiran käpälä ja tapettuja supikoiria. Kohta joku tietenkin löysi karvaisen aasinsillan vanhustenhoidon nykytilaan ja toinen kommunismin kaikinpuoliseen epäonnistumiseen.

Päätöstä, tai sitten keskustelua, tai jotain, pidettiin myös pitävänä todisteena vuoroin vihreiden, vuoroin demareiden pahuudesta ja koko edustuksellisen demokratian, sekä erityisesti kansanedustuslaitoksen rappiosta.

Ja tietenkn pääministerimme liikemiesuran liikkeet tuomittiin ja hänet julistettiin rosvojen ylipäälliköksi yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka ovat joskus tehneet jotakin ansaitakseen rahaa.

Varmasti tuosta “keskustelusta” oli moderoitu kammottavimmat (ja samalla hauskimmat) esitykset pois. On huomautettava, että mukana oli erittäin paljon asiallisiakin kommentteja puolesta ja vastaan. Hyvä niin.

Alussa minua oikeasti kiinnosti tutustua ilmeisen älykkään ja koulutetun ihmisen mielipiteeseen, joka on omani kanssa täysin päinvastainen. Miten tuo ihminen on kasvanut noin erilaiseksi kuin minä, samassa pienessä maassa? Voisinko ymmärtää, kenties jopa osallistua kömpelöllä verbaalisella kontribuutiollani ajatustenvaihtoon?

 

Luontopoliittisesta lukusessiosta tuli viihdetuokio, jossa itse asia jäi kansankomiikan jalkoihin.

On huomautettava, että mukana oli erittäin paljon asiallisiakin kommentteja puolesta ja vastaan. Hyvä niin.

Metsästävät veljet ja sisaret. Hyväksykäämme, että kaikki eivåt hyväksy meitä.

Ei viitsittäisi olla niitä koomikko Murrayn tyhmiä, joita on mahdotonta päihittää väittelyssä. Ollaan niitä, joita on vaikea päihittää väittelyssä.

 

Olli Kangas

Floridalainen riesa: burmalainen python

En tiedä keksikö joku olio avaruusaikoja sitten tuoda ihmisen maapallolle jännittäväksi riistaeläimeksi. Ja sitten kaikki meni pieleen ja riistasta tuli isäntä. Joka tapauksessa ihminen on maapallon ehdottomasti yleishaitallisin vieraslaji.

 

Se esimerkiksi keksii tuoda maapallon toiselta laidalta lemmikikseen kärmehiä. Niistä se markkinoi oikein muodin, ja kärmeskauppa käy hyvin Etelä-Floridassa. Pahaksi onneksi kauppiailla ei ole minkäänlaista velvoitetta kertoa myymistään matosista asiakkaalle yhtään mitään. Esimerkiksi sitä, että söpö pikkukärmes kasvaa kolmessa vuodessa kolme metriä pitkäksi hirviöksi, joka syö muutaman labradorinnoutajan verran elävää lihaa viikossa.

Python puristaa Donnan rannetta kipeästi.

Kun pitovaikeudet iskevät, tollot luonnosta vierantuneet ihmiset päästävät käärmeensä vapaaksi. Etelä-Floridassa burmalaisesta pythionista on tullut erittäin vakava ihmisen aiheuttama ongelma Everglades-suoalueen herkälle luonnolle. Niinpä osalvaltio on palkannut liudan metsästäjiä hävittämään niitä. Pääsin mukaan pythoneuta metsästämään.

 

Ammattikäärmeenmetsästäjä Donna Kalil näytti minulle kuinka python otetaan käsin kiinni. Pulssi on kohtuullisen korkealla kun lähestyn ensimmäistä pythonia. Parimetrisen madon nappaaminen onnistuu kuitenkin ja hengityskin tasaantuu nopeasti.

 

Tietenkin käärmeen voisi ampua haulikolla ja moni ampuu kiväärilläkin. Mutta Donna on purist: häen mielestään on paljon siistimpää ottaa eläin käsin kiinni ja ampua sitten kuoliaaksi päälaukauksella. Eläinten ystävä ei halua tehdä haavakkokäärmeitä. Sitä paitsi tärkein osa palkasta tulee käärmemitalla- joten pakeneva haavakko on yhtä kuin menetetty palkkio.

Olli lievästi pöllämystyneenä ensimmäisen pythonin kanssa.

Donna kiiruhtaa pakenevan käärmeen perässä, ja ottaa hiukan huolettomasti kiinni. Sillä seurauksella että käärme saa kuristusotteen hänen ranteestaan. Koska käärme on “vain” reilu kaksimetrinen, kivulias tilanne saadaan vääntämällä ohi.

Niin kuin on monen älykääpiö-ihmisen aiheuttaman vieraslajiongelman kanssa asian laita, ei tätä  kaikkiruokaista supersyömäriä saada enää Floridasta pois. Mutta tehokkaalla hävittämisellä ehkä saadaan vahingot pienemmiksi, luonnon momimuotoisuutta suojelluksi.

Kolmemetrinen python voi kuristaa ja nielaista miehien mittaisen alligaattorin. Donna on löytänyt sellaisia perkaamiensa jättikäärmeiden sisältä.

 

Olli Kangas

Supikoirien torjuntataistelu Melkin saarella

Meidän kaikkien hyvin tuntema supikoira on oiva esimerkki voimakkaasti levittäytyvän vieraslajin potentiaalista. Supi on ehtymätön luonnonvara. Monet aktiivipyytäjät ovat jopa sitä mieltä, että tehokas metsästys hoitaa supikantaa. Toisin sanoen taudit pysyvät aisoissa ja kanta vahvistuu.

Katso video:  Eero päästää saksanmetsästysterrieri Irman talon alle supikoiraa etsimään.

 

Toisaalta tutkimukset ovat vahvistaneet metsästäjien jo kauan totena kertoman. Supikoira on tehokas saalistaja ja etenkin maassa pesivät linnut ovat tulilinjalla.

Supikoira ei ehkä ole, niin tehokas hakija kuin alkuperäispedot kettu ja näätä. Supikoiria on kuitenkin paljon ja kun niiden liikkumista seuraa, voi helposti todeta metsästystehon kasvaneen. Supikoirapariskunta nuohoaa ruokaa hakiessaan tehokkaasti alueensa potentiaaliset ruokapaikat. Supiarmeija ehtii joka kolkkaan munia syömään. Metsästäjät eivät lepää, vaan suomalaisten luonnonhoito – oppien mukaan pyrkivät pyytämään supit pois viimeiseen petoon.

Katso video: Luolakoirametsästys vaatii aikaa, kalustoa, perehtymistä ja osaamista.

Supikoira voi kantaa ja levittää monia tauteja ja loisia. Koiranomistajia varmasti kiinnostaa kapi, joka tarttuu lemmikki- ja metsästyskoiriin. Kapista pääsee kyllä eroon lääkkeillä, mutta hoitamattomana kotikoirassa kapi ei ole toivottu loinen. Myös punkit ja väiveet elävät supikoirissa. Rabiestilanne on Suomessa pitkälle hallussa, mutta epidemian vaara on ainakin teoreettinen. Keski – Euroopan taannoisissa rabiesepidemioissa ja niiden leviämisnopeutta kuvaavissa laskelmissa, ei tiheää supikoiraverkostoa ole huomioitu. Suomen runsaassa pienpeto- ja osittain suurpetokannassakin rabies leviäisi vauhdilla. Onneksi ennaltaehkäisyä on tehty rokotteilla jo pitkään.

Modernia keräilytaloutta harjoittavien metsästäjien, kalastajien ja marjojen sekä sienien kerääjien on suhtauduttava tosissaan myös Baltiassa ja Ruotsissa ketuissa esiintyvään heisimatoon. Etenkin kypsentämättömien marjojen syöminen loppuu, mikäli heisimato Suomeen saapuu. Tiheä supikoirakanta levittäisi vitsauksen nopeasti. Neljäntenä vitsauksena supikoira kantaa trikiiniä. Nyt kun villisika levittäytyy Eteläiseen – Suomeen on oltava tarkkana. Villisiat syövät kaikkiruokaisina maastosta löytyvät supinraadot ja saavat tartunnan helposti. Supikoirien torjuntataistelu kiihtyy eikä sitä voida lopettaa. Siihen on annettava kaikki mahdollinen tuki yhteiskunnan puolelta ja pyrittävä hyödyntämään riistasaalis.

Komentajan johdolla supijahtiin

Melkin saari Helsingin edustalla on kansoittunut supikoirista viimevuosina. Noin kilometri kanttiinsa kokoisessa saaressa on ollut kymmeniä supikoiria. Kesäiltoina supit istuvat rivissä pihamaalla perheiden valmistaessa grilliruokaa. Luontainen ihmispelko on hävinnyt. Yksikään maassa pesivä lintu ei onnistu pesinnässään supiarmeijan kiertäessä rantoja. Vieraspeto on ottanut saaren haltuunsa ja muuta lajit saavat väistyä.

Puolustusvoimain komentaja Jarmo Linberg vierailee Melkissä ajoittain ja on huolissaan saaren luonnon ja alkuperäisten lajien tilasta. Myös supikoiran tautiriski on otettava tosissaan. ”Rohkeat pienpedot elävät suorassa kontaktissa ihmisten ja lemmikkikoirien kanssa”, kertoo Linberg. Jahtikuksa suoritti erillisoperaation osaavien metsästäjien ja koirien kanssa Melkkiin. Talven mittaan supikoirajahti oli onnistunut hyvin ja saaresta oli poistettu 16 yksilöä. Viimeinen supikoirapariskunta otettiin varmoin ottein talteen autiotalon välipohjasta. Jahti toteutettiin juuri ennen lintujen pesimäkauden alkua.

Linberg on tyytyväinen. Kokeneiden metsästäjien toiminta miellytti häntä. Komentajan mielestä metsästys on selkeästi osa luonnonhoitoa. ”Vieraspedot aiheuttavat etenkin rajatussa saariluonnossa nopeasti isot tuhot linnustolle. Ei ole muuta tahoa kuin metsästäjät, jotka voivat, osaavat ja tekevät tällaisia aktiivisia toimia”. Ilahduttavaa on, että myös lintuharrastajat ja luonnonsuojelijat ovat tunnustaneet pienpetopyynnin merkityksen, toteaa Jahtikuksa.

Teksti, kuvat ja videot: Panu Hiidenmies