Tapan ja kidutan rakkaitani -ja pidän siitä

Olli Kangas
Kirjoittaja Olli Kangas toukokuu 18, 2018 18:47

Aiheeseen liittyvät jutut

Houkuttelen niitä tappaviin ansoihin, isken niitä keihäällä ja harppuunalla tai harhautan ne tarttumaan valheelliseen herkkupalaan ja kiskon ne väkisin luokseni.

Animalian 17.5.2018 avatun “Kalarakas” –kampanjan mielestä kalojen syöminen pitäisi lopettaa.

“Kalat ovat tuntevia ja monipuolisia eläimiä, jotka on aika nostaa osaksi eläinoikeuskeskustelua. Voisitko sinä rakastaa kalaa?”  -Animalian Kalarakas- kampanja

Rakastin kaikkia niitä ahvenia, joiden kaulat katkaisin viime viikolla. Tarvitsin heitä koska poimin korvasieniä. Olen varma, että ne kokivat tilanteen ahdistavana ja tuskaisena. Mutta nopeasti se oli ohi ja päästiin parilointivaiheeseen. Esimerkiksi harppuunakalastuksessa pääsee seuraamaan kalojen toimintaa hienosti saalistustilanteessa. Olen vakuuttunut siitä, että kalat ovat tuntevia, älykkäitä ja sosiaalisia olentoja. Siksi niitä on ajoittain todella vaikea saada saaliiksi.

“Lakiesitys eläinten hyvinvoinnista toisaalta kieltää eläimen lopetuksen viihdetarkoituksessa, mutta samassa kappaleessa todetaan, ettei kieltoa sovelleta metsästykseen eikä kalastukseen.” -Animalian Kalarakas- kampanja

Saaliin tappaminen ei ole viihdettä. Olisin huolissani, jos tuntisin viihtyväni tappamisen takia. Saalista kunnioitetaan ja se käsitellään vastuullisesti ja oikein.

Sen vuoksi tuo kielto ei mitenkään istu metsästykseen ja kalastukseen. Mainintakin niistä tuossa kohtaa lakitekstissä on turha. Tappaminen ei ole viihdettä. Metsästys on on, ja siihen kuuluu paljon.

“Kalojen kannalta toivottavin vaihtoehto on jättää eväkkäät pois lautaselta, kala kun ei ole kasvis.” -Animalian Kalarakas- kampanja

Toki kampanja varmasti keskittyy kasvatetun kalaravinnon vastustamiseen, mutta samalla kaikkien kalojen syöminen tulee tuomituksi. Meidän järviemme kaloille ei kyllä tekisi hyvää se, että lopettaisimme niiden käyttämisen ihmisten ja eläinten ravinnoksi. Ihminen on ottanut ukko ylijumalan sijaisuuden maan päällä, ja sen pitää huolehtia kalakantojen terveydestä saalistamalla tarpeeksi ja oikeasta kohtaa. Siinä olisi täysjärkistäkin kampanjoitavaa tehtävänä, mutta

Animalia keskittyy mieluummin fundamentalistiseen vouhotukseen joka on tyystin järjen valoa vailla.

“Oikea määrä saalista oikeaan aikaan on eläinkunnalle siunaus.” -Jahtikuksan aforismitoimitus

Onhan se hienoa, että meitä on moneen paattiin. Mutta tämän kampanjan hyvät ideat vaikkapa tuotantokalojen lopettamisen ja käsittelyn kehittämiseksi jäävät iloisen hihhuloinnin alle.

Aion huoleti jatkaa lajityypillisen metsästäjä-keräilijän käyttäytymiseni toteuttamista ja toisten herkkien, tuntevien olentojen saalistamista ja murhaamista. Kun viime viikolla katkaisin pitkään katselemani ja kastelemani juttukaverin, takapihan korvasienen kaulan, olin varma että se noh, siensi pettymystään minuun kun otin puukon tupesta. Mutta mistä se proteiini pitää otta ettei häiritse ketään? Torakallakin on tunteet, ja sienellä sielu.

Huomautettakoon vielä, että kuvan kalarakas on purjekala, jota vain kidutettiin. Kuvan ottamisen jälkeen sitä huljutetaan moottoriveneen vierellä pari minuuttia, että kidusten läpi virtaa paljon vettä. Ja kun päästämme sen menemään toivomme, että kohdalle ei satu esimerkiksi alueella viljalti esiintyvää viisasta, tuntevaa ja sosiaalista kuusimetristä härkähaita, jolle väsynyt purjekala on hiukan liian helppo saalis.

 

Minä olen kuvassa vasemmalla, kalakaverini Jason pitelee kalarakaamme keulapuolta. Kuva otettiin viime marraskuussa Key Westin vesillä Floridassa.

 

Kuva: Olli Kangas

Olli Kangas
Kirjoittaja Olli Kangas toukokuu 18, 2018 18:47