Turhia peltoja

Olli Kangas
Kirjoittaja Olli Kangas helmikuu 1, 2019 08:00 Updated

Turhia peltoja

Pakkanen ja lumi vyöryvät eteläiseen suomeenkin. Riistaeläimet saavat kelpomuistutuksen, että olemme osa pohjolaa. Syvä lumi ja niukat ruokavarat asettavat sorkkariistan koetukselle. Riistapellon vuodenkierto lähenee loppuaan. Vain kaalinvarret ovat enää jäljellä. Lumen keskeltä sojottavat tikut ovat ainoa muisto metsästäjien keväällä, kasvukauden kynnyksellä aloittamasta projektista, jonka tavoitteena oli ravita riistaa. Peurojen, metsäkauriiden ja hirvien puhtaaksi kaluama pelto on jänisten temmellyskenttä kunnes viimeisetkin piikit on syöty.

Vaikuttaa hullunkuriselta, että yltäkylläisyyden keskellä pohdimme riistan hyvinvointia. Aikaisin keväällä pohdimme oikeiden lajikkeiden valintaa ja kiertoviljelyn tarpeita. Keväällä pohjustamme peltoa ja kylvämme. Kesä on jännitystä täynnä. Onnistuuko riistapelto? Tarjoaako se tuhdin biomassa – aterian riistalle syksyn ja talven mittaan?

Onnistuessaan riistapelto on vankka ravinnonlähde ja riistan suojapaikka. Kun luontainen ravinto syksyn edetessä rapistuu ja heikkenee, eläimet suuntaavat riistapeltoon. Vain riistalle suunnitellut ja toteutuneet pellot yleistyvät edelleen ja siemeniä saa jo helposti. Riistapellot eivät olekaan turhuutta. Ravinnon lisäksi ne tarjoavat myös tekijälleen mielihyvää eli hyvinvointia.

Panu Hiidenmies

Olli Kangas
Kirjoittaja Olli Kangas helmikuu 1, 2019 08:00 Updated